Oon ihmetellyt, miksi se meillä käynyt perhetyöntekijä on näyttänyt niin tutulta. Tänään sitten selvisi – se on meidän entinen naapuri, asui syksyllä pari kuukautta tuossa viereisen talon päädyssä. On siis sen [URL=http://www.city.fi/yhteisot/blogi/message.php?id=80416]komean nuoren miehen[/URL] vaimo.
Koska polvenkäyttö on edelleen vähän epävarmaa, käytin apua hyväkseni ja käskytin kuskiksi kauppareissulle. Haalasin kärryn täyteen ruokaa, eikä tarvinnut itse edes kantaa ostoksia autolta kotiin! Maksaa tosin piti ihan omalta tililtä, valitettavasti.
Iltapäivällä saapuneen kotipalvelutyöntekijän laitoin siivoamaan vessan (kyllä mä muuten tekisin sen itse, mutta kun tuo koipi…) Isot haettiin yhdessä päiväkodista, mä työnsin rollaattoria ja KPTT Vikaa vaunuissa.
Loppuilta menikin sitten varsin vauhdikkaasti, saatiin vieraaksemme Palomies ja tytöt. Melkoista hulinaa viiden lapsen kanssa kyllä, tuli taas huomattua! Varsinkin, kun Vika jo konttasi isompien mukana, eikä vanhinkaan ollut kuin ekaluokkalainen… Mutta ehkä se riemastus siitä hieman tasaantuu, jos alkavat nyt tapaamaan toisiaan vähän useammin.
Pidemmän aikaan oon miettinyt, että kun ei tuu tehtyä kuin jotain perus makaronia ja jauhelihaa. Mäkin kuitenkin tykkään ruoanlaitosta, vaan pelkästään itselle ja lapsille tuntuu niin turhalta kokkailla mitään ”hienompaa”. Joten kun sovittiin, että perjantaina nähdään taas, niin ajattelin heti käyttää tilanteen hyväkseni ja ruokkia koko pesueen. Ruokalista on vaan vielä vähän avoin..
Huomenna täytyy jo itse uskaltautua auton rattiin, kymmeneltä treffit lastenvalvojan kanssa ja apteekissakin pitäisi käydä. Tosin, pakko se on tuo polvi ajamiseenkin totuttaa, kun tiistaina täytyisi päästä jotenkin Järvenpäähän viemään auto huoltoon.
Kaverin kanssa tänään puhuttiin, että aina pitäisi kasata sukua niin, että kaikki tarpeelliset ammatit löytyvät. Meillä on tilanne suhteellisen hyvä – lähipiiristä löytyy remonttimies, ompelija, kukkahattutäti, taksikuski, autokauppias ja teleasentaja. Jos vielä musta joskus tulee kondiittori ja Ekasta Prinsessa, niin ollaan jo lähes omavaraisia!
Toka on pitkään sanonut olevansa palomies. Nyt sitten keksi, että ”minä ei palomies, minä mäkihyppääjä!” Joten palomiehen paikka onkin juuri sopivasti avoinna. Tosin, tuo Palomies jo suunnitteli, että meiltä onkin lyhempi matka lähteä yöllä hälykeikoille kuin kotoa, ja uhkasi nukkua täällä ”joka toinen viikko vaikka joka yö!”
Menee pelottavaksi, ehkä on parempi lähteä nukkumaan. Niin kauan, kun saan vielä tehdä sen yksin.