Itketty on tänäänkin. Ei tosin enää niin paljon kuin eilen, mutta siihen vaikuttanee edellistä paljon paremmin nukuttu yökin. Oksentamiseltakin olen välttynyt, onneksi se on ihan eniten ärsyttävää hommaa ikinä.
Huomenna ollaan taas muutaman puhelinsoiton jälkeen huomattavasti viisaampia. Kunhan vaan muistaisin aamulla mennä käymään siellä labrassa, tahtoo kaikki muut asiat vaan pyöriä mielessä..
Ja jotain positiivistakin; juniori nousi lattialla ollutta laatikkoa vasten seisomaan, ja [I]siirtyi siitä seuraavalle laatikolle.[/I] Eipä sillä kiire olekaan, ikää tänään tasan puoli vuotta.
Elämä se on sitten niin merkillistä! Kummasti se vaan jatkuu, vaikkei aina olisi niin väliksikään.