Mullahan on nyt viikon ollut auto lainassa. Auto, jonka tunnen hyvin. Auto, jonka mä ehdin omistamaan kolme vuotta, ja jolla mä ajoin useamman kymmenentuhatta kilometriä, mutta jossa en ole istunut yli vuoteen. Ensimmäiseksi, kun pääsin ratin taakse, taisin sanoa ääneenkin ajatukseni; ”niin, siis tässä on kytkin…” Kummasti sitä tuollaiset pikkuseikat pääsee unohtumaan!
Toisaalta, äkkiä se taas muistui mieleenkin. Viimeisen vuoden aikana oon ajanut autoa vaan muutaman kerran, ja silloinkin alla on ollut uusi, automaattivaihteinen menopeli. Sellainen, jossa on peruutustutkat ja sadetunnistimet ja.. Pientä harjoittelua siis vaati, vaan nyt kun muutama reissu ollaan käyty, niin kummasti sitä taas vanhukseenkin tottui. (päteeköhän tuo muuten muissakin asioissa, tuli vaan mieleen…?)
Eka yks päivä kysyi, kun peruuteltiin kaupan parkkipaikalla, että ”äiti, miksi sä katsoit sieltä takaikkunasta?” Selitin, että peruuttaessa täytyy katsoa, ettei peruuta kenenkään päälle. Ja jos ei katso taaksepäin, niin silloin voi jäädä joku lapsi tai mopo tai toinen auto huomaamatta ja tulee kolari. Neiti mietti hetken, ja totesi sitten, että ”mummo ei katso!” Yritin vakuuttaa, että kyllä se mummokin katsoo peruuttaessa taakseen, mutta Eka väitti kivenkovaan vastaan, ettei asia näin ole. Lopulta jouduin myöntymään, että se kyllä kieltämättä selittäisi monta asiaa..
Toissayönä nukuin neljä tuntia. Heräsin aamulla viiden jälkeen tissittämään Vikaa, kävin vessassa, enkä sitten enää saanutkaan unta. Joten aloin tekemään ristiäispiirakoita. Iltapäivä hoidettiin asioita kylillä, joten päiväunet jäi väliin- hieman meinasi hernettä kiristää illalla.
Tänään leivoin makeat tarjottavat. Päikkäreillekin olisi ollut aikaa, mutta jostain syystä uni ei tullut. Hain lapset autolla päiväkodista ja lähdettiin kaupoille. Hieman väsytti, mutta kotonakaan ei huvittanut olla.. Joten hörppäsin pullollisen EDiä, sitä vihreää, ja nyt onkin sitten mielenkiintoinen horkka päällä. Ja täytyihän se hyödyntää kun viimeistä iltaa oli auto käytössä! (Varsinkin, kun siinä on tankissa nyt enemmän bensaa kuin silloin kun se tuli lainaan..) Mutta aavistuksen silti taas hermot pinnassa, syytän väsymystä.
Huominen kuluu mummolassa ristiäisissä. Tilaisuus alkaa kahdeltatoista, mutta mennään paikalle varmaan jo kymmenen aikaan, niin ehdin koristelemaan kakun (kuusi kerrosta, täytteessä neljä levyä suklaata) ja antamaan lapsille välipalaa ennen kemuja. Ainoa ongelma on se, etten vieläkään tiedä Vikan nimeä. Tai siis, kutsumanimi on varma, mutta toinen ja kolmas edelleen kysymysmerkillä.. Vaan onhan tässä puol vuorokautta aikaa vielä, täytynee heittää kolikolla viimeistään siinä vaiheessa kun pappi sen haluaa kertoa.