Vikan loppuraskaudesta tilitin eräälle tutulle miehelle, kuinka en ole jaksanut edes runkata. Että edellisiltanakin aloitin, vaan lopetin sitten tympääntyneenä kesken, vaikka edelliskerrasta oli jo muutama päivä!
Vastus oli tyly. ”Tervetuloa kerhoon, nyt sä tiedät miltä tuntuu olla kolmikymppinen!” Intin vastaan, etten tosiaankaan haluaisi ajatella sitä kuulemaani ”sitkun sä oot kolmekymmentä ja sun elämäs on ohi!” -lausetta, mullahan on matkaakin siihen maagiseen rajaan vielä vaikka KUINKA kauan!
Tuli vaan mieleen, että missäköhän mun seksuaalinen ikä mahtaakaan nyt sitten huidella? Synnytyksestä on kuukausi, enkä oo uhrannut koko asialle oikeastaan ajatustakaan. Parina iltana nukkumaan mennessä on käynyt mielessä, että pitäisiköhän tuota, vaan uni on voittanut ennen kuin olen päässyt itse asiaan.
Huolestuttavaako? KYLLÄ! Edellisten lasten synnyttyä oon sentään jo pannut parin viikon jälkeen, ja sitä ennenkin on tullut jo puuhailtua vaikka mitä. Nyt ei vaan nappaa. Tosin, eipä ole edes sitä koukkuun laitettavaa matoakaan (ai miten niin huono vitsi!?). Ja kun sooloseksissäkin pitäisi vetää sitä mahanahkaa pois edestä että yltäisi mestoille, niin onko kumma jos ei kiinnosta?
Kaveri kävi tänään kylässä koiransa kanssa (Kiitokset seurasta!). Vaikka ipanat ovat flunssaisia, niin show oli kyllä melkoista katseltavaa. Totesinkin, että ”jos äiti ei vielä onnistu karkottamaan kaikkia sulhasehdokkaita, niin lapset kyllä hoitavat sen puolen loppuun.” Ei helvetti, ei tätä meidän meininkiä kukaan täysjärkinen katso! Joten ihan hyväkin ettei seksi kiinnosta, alkaisi vaan vituttamaan kun sitä ei ole tarjolla.
Ainut toivoni nyt onkin, että kymmenen litran muoviämpäri muuttuu käytön puutteessa uusioneitsyeksi. Aikaa siihen olisi käytettävissa hyvinkin 18vuotta.