Pyöräytettiin syyskuu käyntiin reippailemalla aamulla torille. Samalla reissulla pyörähdettiin Tiimarissa, sekä ostamassa rippilahja huomista varten. Olin alustavasti suunnitellut jonkinlaista hopeista ranneketjua, mutta ne olivat ihan älyttömän kallita, 50-100 euroa! Siis HOPEISET! Teräksinen olisi sitten maksanut 25euroa, mutta sitä ei olisi voinut lyhentää sopivaksi. Päädyin siis mcGyver -linkkariin, suomileijonalla koristeltuna. Toivottavasti kelpaa serkkupojalle.
Kun päästiin kävelyltä kotiin, sain mummolta puhelun. Ilmoitti, että ovat tulossa käymään. Ja mukana olisi myös hänen sisaruksiaan puolisoineen. Eipä siinä, tervetuloa. Enpä ole näitä isotätejä ja -setiä nähnytkään ainakaan vuoteen. MUTTA, meilläpä ei ollut mitään tarjottavaa. Eikä myöskään leipomisaineksia, joten pikavauhtia lapsille ruoka ja sitten fillarilla Citymarkettiin hakemaan munia ja jauhoja.
Kaupasta vielä hurjempaa vauhtia kotiin, vauvalle tissiä ja neiti nukkumaan. Pyöräytin minttusuklaakääretortun, sillä en tajunnut ostaa kaupasta tummaa suklaata. Hyvää siitä tuli noinkin. Aloitin myös paniikinomaisen siivoamisen, kyläilemään tulossa ollut isäni kummitäti kun on aina ollut siisteysfriikki. Enkä uskaltanut luottaa niin paljon iän mukanaan tuomaan näön heikkenemiseen, että olisin voinut jättää leivänmurut lattialle ja kämmenenjäljet peileihin.
Sain rattoisasti kulumaan lähes neljä tuntia leipomiseen (kääretortun lisäksi tehtiin vielä tytön herättyä sämpylöitäkin) ja siivoamiseen. Luonnollisestikin lasten kanssa työteho ei välttämättä ole parhaimmillaan, joten mitenkään supersiistiä en saanut aikaiseksi.
Ennen kuutta mummo ilmoitti, että ovat nyt tulossa. Passailee, juniorikin varmaan heräilee iltapäiväuniltaan sopivasti seurustelemaan. Tulivatkin, miehet puvut päällä ja rouvat juhlamekoissaan. Olisihan se pitänyt arvata, tulivat suoraan jostain vielä vanhemman sukulaisen synttäreiltä. Itselläni yllä farkut, ja aavistuksen pieneksi käynyt t-paita..
Rupateltiin hetki (”Siellä sataa taas.” ”Niinpä näyttää, perunat kasvavat.” ”Ei, kyllä ne taitavat jo mädäntyä.”), mutta kun yritin ehdottaa teen juomista, niin ilmoittivat olevansa AIVAN täynnä. Ei, ei edes sämpylää. Lopulta viipyivät ehkä kymmenen minuuttia, osa porukasta oli tullut aamulla Kuopion takaa, ja lähtivät ajamaan vielä Perniöön (!), joten pidempään vierailuun ei ollut aikaa. Tosi hauskaa, mä puunaan ja leivon hiki päässä, ja toiset eivät käy kuin ovella kääntymässä..
Onneksi sain kuitenkin osan sämpylöistä lahjoitettua toisaalle, olisivat menneet meidän syömisen varassa huonoksi. Kääretortustakin maisteltiin vain pikkuisen, ja loppu laitettiin kiltisti pakastimeen sulkaakorvapuustien viereen.
Huomenna olisi se konfirmaatio. Lapsille on jo vaatteet valmiina (juniorille kauluspaita ja tumman sininen puku, sekä neidille Jenkeistä ostettu prisessamekko valkoisine lakerikenkineen) mutta itselläni ei ole astusta vielä minkäänlaista hajua. Kaappi olisi täynnä vaatteita, mutta ne soveltuvat lähinnä hiekkalaatikon reunalla istumiseen. Varastossa olisi useampi banaanilaatikollinen siistimpiä vaatteita, hameita, suoria housuja ja kauluspaitoja, mutta ne eivät jostain syystä mahdu päälle.. Olen siis sukulaisten vaatekaappien varassa, ja [I]mikään[/I] ei ole niin ärsyttävää kuin kuulla omalta äidiltään, että ”tämä on mulle vähän iso, voisi olla sulle sopiva”. Tai noh, ehkä sen kuuleminen anopin suusta on vielä pahempaa. Asuvalintani siis selviää aamulla, ja riippuu täysin siitä, mitä sattuu keski-ikäisen sossutantan kaappien kätköistä löytymään. Enkä tässä yhteydessä tarkoita luurankoja.
EDIT 23.27 Bongasin juuri oman kuvani tuosta etusivun Deitti.net -mainoksesta, jo TOISEN kerran. Luulisi siellä olevan vähän parempiakin ilmoituksia mainostettavaksi..