Mulla on lähestulkoon huono omatunto siitä, kun ajattelen tuota masuasukkia jatkuvasti tyttönä. Vaikkei mitään todisteita sukupuolesta ole, rakenneultrakin vasta ens viikolla!
Kaikki nimiehdotukset, joita oon keksinyt, ovat olleet tytölle, ja pari kertaa oon möläyttänyt, että ”tytöille tulee vajaa puoltoistavuotta ikäeroa..”
Sinänsä sillä lapsen sukupuolella ei ole väliä, mutta olisihan toinen tyttö tietysti siinä mielessä mukava, että saisivat seuraa toisistaan vielä isompanakin. Eikä tarvitsisi hakkia kaikkia vaatteita uusiksi, kun tulokas voisi käyttää tuolta prinsessalta jääneitäkin.
Mietin vaan, että jos tiistaina selviääkin masukin olevan poika, niin olenko kovinkin pettynyt? Uskoisin kyllä, että lapsi on ihan yhtä rakas sukupuolesta riippumatta, mutta tiedän kyllä rypeväni itsesyytöksissä mikäli olenkin salaa pettynyt. Ärsyttää tää ”tyttöolo”. Ihan kun mä muka tietäisin miltä tuntuu odottaa poikaa!