Sain vihdoin viimeyönä paistettua ne kanttarellit. Ja samalla syötyä niistä varmaan puolet, hyviä olivat! Tosin kokkailu venyi taas vähän myöhään, johtuen elämäni ensimmäisestä ”mesekeskustelusta”. Toisena osapuolena rakas kaasoni, jonka ansiosta koko hommaan alunperin edes lähdin. Onneksi läppärin akku ei kestä kuin reilun tunnin kerrallaan, joten netissä ei tule roikuttua liikaa.
Tänään on mummopäivä, pääsen hakemaan kirjahyllyt Ikeasta ilman lapsia. Tosin joudun lainaamaan pakettiautoa että saan hyllyt mahtumaan kyytiin JA purkamaan ostokset autosta täällä päässä ilman apua. Joten mielenkiintoinen ilta tiedossa.
Aamulla käytiin paikallisessa eläinkaupassa, ostin koiruudelle ”markkinoiden kestävimmän lelun, testattu tiikereillä!” Kestihän tuo, lähes puoli tuntia. Sitten alkoi purkautua, ja nyt on kahdesta kohtaa reuna rikki. Täysin leikittävä tietysti edelleen, mutta ilmeisesti ”tiikerinkestävä” ei tarkoita dobermannin kestävää.
Lisäksi tuo koira haisee [I]aivan kamalalta.[/I] Öisinkin olen pari kertaa herännyt kaasupilven keskeltä, luullut tukehtuvani hajuun, enkä ole voinut silmiä raottaa kirvelyn pelossa. Päädyin siihen lopputulokseen, että kaasunmuodostus johtuu tuosta meidän tosi pahan makuisesta kraanavedestä. Sillä vaikkei Ruu ole ikinä kukkasilta tuoksunut, ovat viime päivien aromit olleet verrattavissa täysin siihen, kun on metsäreissuilla juonut suolammesta. Joten tästä lähtien meillä juo koira pullovettä siinä missä ihmisetkin. Toivotaan että helpottaa.