Mulle eräs isä selitti jokin aika sitten ihan vakavissaan, kuinka hänen tyttärensä niin kovin tykkää katsoa telkkaria. Kun kerroin menettäneeni avioerossa television huoltajuuden, ja ettei uutta telkkaria ole tullut hankittua, sain niskaani syytösryöpyn. Kuulemma ”nykylasten täytyy oppia jo mahdollisimman varhain suodattamaan television tuottamia ärsykkeitä ja käyttämään tietokoneita.” Ja ”mitäs sä teet sitten, kun sun lapset ei tiedä mistä muut lapset puhuvat kun kiellät niiltä telkkarin?”
Muutenkin meidän telkkarittomuus on herättänyt ihmisissä tosi kummallisia reaktioita. Eräskin äiti kysyi puistossa, että ”miten sä sitten saat lapset pysymään paikoillaan?” Toinen hauska kysymys oli, että ”kuinka sä pystyt pukemaa niille päälle kun ootte lähdössä johonkin?” Heillä homma toimii niin, että laitetaan lastenohjelmat pyörimään, ja kun lapset tuijottavat niitä, niin äiti saa salavihkaa puettua ulkovaatteet jälkikasvulleen, kenkiä myöden.
Samoilla linjoilla on myös ruotsalainen tutkija, jonka mukaan [URL=http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/1135242670126?ref=lahetalinkki]pikkulapset hyötyvät television katselusta.[/URL] Jotenkin en jaksa tuohon uskoa. Olen edelleen sitä mieltä, että kirjat ovat telkkaria parempi vaihtoehto, ja ulkoleikit hakkaavat kevyesti konsolipelit.
Lähipiirissä on esimerkkejä sellaisesta, että 3-vuotias menee ensimmäiseksi aamulla käynnistämään tietokonetta. 2-vuotiaalla on huoneessaan oma ”muumitelkkari” josta voi katsella lastenohjelmia aina halutessaan. Toinen 3-vuotias ei suostu syömään iltapalaa jos ei samalla saa katsoa Salkkareita…
Eipä siinä mitään, kyllä meillekin luultavasti vielä joskus tulee telkkari. Varmasti näiden 2000-lukulaisten lasten arjessa tietotekniikka esittää huomattavasti suurempaa roolia, kuin vaikkapa meidän 80-luvulla syntyneiden. Mutta toistaiseksi aion kyllä olla niin ”inhottava”, etten telkkaria hanki. Eivät nuo ipanat ole sitä osanneet ikinä edes kaivata.