Hengailtiin eilen terveyskeskuksen päivystyksessä – varatusta ajasta huolimatta jonotimme pari tuntia. Lääkärinä oli ilmeisen venäläistä syntyperää oleva Olga, joka ei juurikaa puhunut suomea. Kuunteli juniorin keuhkot, katsoi korvat, ja määräsi panadolia. Mikäpä siinä, kuumeilu jatkui vasta viidettä päivää, ja nenä on niin tukossa ettei vauva pysty oikein edes syömään. Mutta suppoa vaan pyllyyn, kyllä se siitä.
Jonotukseni ”pelasti” eräs vanhempi rouvashenkilö, joka aikansa mun ja lasten touhuja katseltuaan totesi, että ”sut on kyllä luotu äidiksi!” ”Anteeksi kuinka…?” ”Niin, kun sä olet niin herttaisen näköinen…!” En voinut muuta kuin kikatella hämilläni ja kiittää kohteliaisuudesta. Ja paineen alaisena yrittää käyttäytyä koko loppu aika mahdollisimman herttaisesti, ettei mummelin vaan tarvitsisi muuttaa mielipidettään. Jokainen, joka on jonottanut päivystykseen kahden kuumeisen lapsen kanssa voi kuvitella kuinka helppoa siinä tilanteessa on olla herttainen..
Illalla aloin miettimään, että miten mun ulkonäkö liittyi asiaan mitenkään. Siis, että senkö perusteella päätellään, onko luotu äidiksi vai ei. Ottaen huomioon, että mun herttaisuuteni sisälsi muutaman erittäin huonosti nukutun yön, naama punaisena ylämäkeen työnnetyt kaksostenvaunut, rasvaisen tukan ponnarilla ja ”pikkuhuuhkajaksi” nimetyn villatakin, en voi olla kovin ylpeä itsestäni.
Yö sujui kuitenkin yllättävän hyvin, sain nukkua harvinaisen hyvin. Yksi pidempi unipätkä ei kuitenkaan pelasta, kun alla on useampi katkonainen yö. Plus mesettämistä ja cityttämistä aina puoleen yöhön saakka.
Tänään oli mummopäivä – kotiäidin vapaapäivä. Päätin siis lähteä Stadiin, haaveena syödä hyvin. Vaan, koska mun hienot suunnitelmani taas torpedoitiin muiden, itseäni paskempien ihmisten toimesta, (terveisiä vaan, tiedät kyllä!) keksin kuluttaa vapaa-aikani kehittävällä – vaikkakin suhteellisen kalliilla – tavalla. Sovin treffit Jussin kanssa. Sain nahkaani pari uutta reikää, lävistäjän määräyksestä yleiseen vitutukseen. Kuviakin lisäilen jossain vaiheessa, mikäli galleria suostuu toimimaan.
Huomenna olisi kerhoa, vaan taidetaan jättää suosiolla väliin. Tenavat nukahtivat kuitenkin vasta tunti sitten, eikä yön sujumista ole tietoa. Enkä välttämättä halua raahata puolikuntoisia lapsia ympäri kylää aikaisin aamulla, tartuttamaan muita.
Nyt pesemään meikit pois, puhdistamaan uudet korut ja sitten treffit tyynyn kanssa – lävistyksiä varoen