Olipa mielenkiintoinen vuoropuhelu tuossa ennenkuin mies lähti töihin. Yht’äkkiä kysyi, että ”mikä sulla on aikataulu?” ”Siis täh?” ”Niin, kuinka kauan meinaat olla vihainen siitä eilisestä, kun en mä sitä tahallani tehnyt!?”
Ei tuollaista voi kysyä! Miten siihen voi muka vastata? ”No mä ajattelin mököttää tän loppuviikon..” Mähän kiukuttelen JUST niin kauan kuin mä ITSE tahdon, enkä tosiaankaan ala ilmoittamaan leppymisajankohtaa. Saa kerrankin mies tehdä duunia saadakseen mut heltymään, yleensä annan periksi ihan liian helposti..
Tyttö tekee ilmeisesti toista hammasta. Oli kovasti itkuherkkä koko aamun ja nukahti jo ennen kymmentä ekoille unille.. Suppo näytti helpottavan oloa, ja annoin sille vielä varalta yötä vasten toisen supon, jos vaikka kaikesta huolimatta olisi rauhallinen yö tiedossa..
Prinsessa ilmeisesti nukahti äsken.. Tai ainakaan makkarista ei kuulu ääntä. Hereillä se oli vielä kun vein sänkyyn, mutta osaa onneksi jo melko hyvin nukahtaa yksinään näin iltaisin. Ja öisinkin nykyään hyvin harvoin joudun edes nousemaan sängystä, neiti saatta kitistä hetken, ja jatkaa sitten itsekseen uniaan. Helpottaa mun urakkaani huomattavasti, kun ei tartte olla jatkuvasti silittelemässä.
Mäkin otin tänään päikkärit, piiiiitkästä aikaa. Kun neiti meni iltapäiväunille pihalle, niin ajattelin hieman levähtää sohvalla. Heräsin samasta asennosta kaks tuntia myöhemmin, joka paikka jumissa ja kädet puutuneina.. Olisi ehkä sittenkin kannattanut mennä sänkyyn.
Koiran kasvattajan kanssa läheteltiin sähköpostia tänään, hiottiin villiä suunnitelmaa tuottaa jostain yhteisomisteinen dobberipentu, tuon meidän uroksen tyttöystäväasiaa ajatellen. Ei sitä tiedä, josko meille tulisi vielä jossain vaiheessa toinenkin koiruus!
Leivoin suklaa- ja kaurakeksejä Artsin synttäreitä varten. Ajatus oli, että ne voi tehdä näin ennakkoon, kun eivät mene huonoksi.. Vaan eivätpä nuo näytä säilyvän, puolet ehkä on enää jäljellä.. Eli täytyy kuitenkin tehdä niitä lauantaiaamuna lisää, samalla kuin mokkapaloja.
Pitäis varata hotellihuone ens viikonlopulle. Lähdetään Tampereelle koiranäyttelyyn. Hirvittää jo ennakkoon, kuinka pärjään vauvan ja koiran kanssa kolmistaan, mutta kait se on vaan pärjättävä. Onneksi sain sentään varattua auton käyttöön, siinähän se olisikin ollut show, jos junassa olisin yrittänyt raahata kaikki tavarat, vaunut, itseni, koiran ja lapsen.. Ja turvaistuinkin olisi pitänyt kuljettaa mukana, että olisi voitu matkustaa taksilla junalta näyttelypaikalle.. Onhan se tietty oma hommansa ajaa yksin täältä susirajalta Tampereelle ja takaisin, molempiin suuntiin yötä vasten, mutta mielummin sekin kuin junamatka.