Kaikenlaisia ajatusketjuja sitä ihminen väsyneenä kehitteleekin. Maanantaina aamuyöstä, kun mies kömpi kotiin, niin mä tietysti heräsin. Kerrottiin siinä puoli viiden aikaan illan tapahtumista, ennenkuin uni tuli.
Miehelle sitten sanoin, että Rouva Jorma kävi taas illalla syömässä. Selitin vielä, että en nähnyt, oliko se niin pullea että olisi kenties munimassa lähiaikoina. Miehen mukaan linnuista sitä ei erota. Mutta pakkohan niiden munien on lihottaa! Jos joku pieni lintukin saa vaikka kymmenen munaa kerralla. Miten ne edes mahtuvat sen sisään? Kuulema eivät muni kaikkia kerralla..
Mutta entäs kilpikonnat sitten?! Ne sentään munivat satoja munia yhden yön aikana! Tästä loogisesti päättelin, että kilpikonnilla on kuori just sen takia. Koska muutenhan muninut kilpikonna olisi vaan nahakapussi, sellanen tyhjä rukkanen. Joten kilpi suojaa sitä, ettei näytä niin naurettavalta. Että näin. Miehen mielestä mulla täytyy olla päässä vikaa.
Vappupäivänä prinsessa heräsi tavoilleen uskollisena aiemmin kuin äitinsä. Oltiin puhuttu, että lähdettäisiin kaupungille koko perhe, katsomaan vappuparaatit ja syömään torille jäätelöä. Mies oli kuitenkin vielä puoliltapäivin senverran heikolla hapella, ettei kyennyt lähtemään minnekään. Saati sitten julkiselle paikalle.
Kaveri onneksi soitti, ja lähdettiin yhdessä vaunuttelemaan kylälle. Kaverin isommat lapsetkin olivat mukana, joten hain grilliltä neljä pehmistä ja itselleni pallojäätelön. Tosin pehmiksensyöjiä ei ollut kuin kolme, mutta eivät pahoittaneet mieltään yhdestä ylimääräisestä. ”Laskuvirhe pankissa sinun eduksesi.” Ja tuo meidänkin neitimme tykkäsi kovin mansikkapehmiksestä, olisi syönyt paljon enemmänkin kuin mitä uskalsin antaa.
Paluumatkalla huomattiin, että kaverin eskari-ikäiseltä oli takarengas pyörästä puhki. Koska matkaa ei ollut enää pitkälti, niin nuori mies komennettiin ajamaan suoraan kotiin, kun ”kumi on ihan tussu.” Siis mitä!? Meillä päin tussu kumi on kyllä aina tarkoittanut ihan jotain muuta! Mutta näin siis Oulussa, kummallista porukkaa..
Mies tietysti halusi krapularuokaa, joten tein pizzan. Tyttökin sai osansa, täytteinä tomaattipyrettä, maustamatonta jauhelihaa, tuoreita herkkusieniä ja pikkuisen juustoa. Oli aivan innoissaan kun sai syödä itse! Isälleni kun puhelimessa kerroin, että tipu söi pizzaa, niin totesi vaan, että ”sehän se onkin tuon ikäisten jokapäiväistä ravintoa.” Just näin, lapsella on ikää pian 10kk, joten eiköhän voi syödä itselleen räätälöityä pizzapalaa. Syöhän hän leipää, ja kaikkia täytteen aineksi erikseenkin! Hohhoijaa..
Yön olin töissä, alkuilta oli aivan tappotahtia mutta onneksi ilta hiljeni täysin. Meitä oli vielä kaiken lisäksi kolme töissä normaalin kahden sijasta, joten päästiin lähtemään kotiinkin jo ennen puoli yhtä.
Aamulla heräsin taas neidin kanssa, mies oli lähtenyt töihin jo aiemmin. Kuvittelin siivoavani päiväuniaikaan, mutta jumituin katsomaan Ihmeiden Aikaa, ja nukahdin sohvalle jo ennen ensimmäistä mainoskatkoa. Imuroitua sentään sain. Imuri tosin on edelleen tuossa keittiön ja olohuoneen välisessä oviaukossa.