Miehellä oli aamulla seitsemältä herätys, nousin itsekin samalla kun nukkumaan mentiin jo kymppiuutisten jälkeen. Hohhoijaa, alkaakohan sitä tosiaan näin kalkkeutumaan!? Neiti nukkui yön rauhallisesti, ei tarvinnut illan jälkeen hyssytellä kertaakaan. Mutta nyt illalla kun tarkastettiin tilanne, niin ilmeisesti kaksi hammasta on tulossa ylös.
Lapsi kun jatkoi vielä aamusta uniaan, niin mä päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja laittaa pullataikinan kohoamaan. Sen kanssa vaan tahtoo olla ikuisuusongelma, mun taikinat kun kohoaa aina pöydälle asti!
Prinsessa heräsi vasta kahdeksalta, nukkui kellon ympäri. Syötiin aamupuuro ja leivottiin korvapuustit. Neiti tietysti nuoli voiveitsen, ja hieroi sitä samalla myös tukkaansa. Joten suihkun kautta alettiin valmistautumaan kauppareissuun.
Vein paperit kelaan, pyörähdin Valtsussa (uudet perunat oli tarjouksessa, alle euron kilolta!) ja kävin pikaisesti töissä. Käveltiin kaverin kautta kotiin, kello oli jo yli yhden kun sain neidin ruokapöydän ääreen. Eikä siltikään suostunut syömään juuri mitään, heitteli vaan perunoita ympäriinsä. Ei väkisin.
Päiväuniajalle olin suunnitellut ikkunoiden pesua, mutta koko aika meni siihen, että sain raivattua lattiat tyhjiksi, imuroitua ja pyyhittyä hieman kaappien ovia. Joten se siirtyi, taas.
Mies tuli viiden jälkeen kotiin, tytön kanssa oltiin kokkailtu ruoka valmiiksi odottaessa. Riisiä ja broileria Koskenlaskija-kastikkeessa. Neidille paistoin oman rintaifileen, ajattelin siitä tulevan neljä kerta-annosta. Kun söi koskenlaskijaa paljaaltaankin, ja ihastui meidän kastikkeeseen sitä maistaessaan, niin lisäsin hällekin kastikkeeseen juustoa ja yrttejä.
Laitoin tietysti tytölle valmiin annoksen, söi sen salamana. Pyysi vielä lisääkin. Ja toisenkin kerran. Lopputulos oli se, etten saanut pakkaseen kuin kaksi annosta valmista ruokaa, suunnittelemani kolmen sijasta. Söin itse suunnilleen saman kokoisen annoksen kuin vuoden ikäinen sintti! Ei mikään ihme, että Prinsessa suunnileen pyöri pois pöydästä, röyhtäili ja huokaili vaan potalle istuessaan.
Neiti meni äsken nukkumaan, vedettyään sitä ennen ison kipollisen puuroa. Mä en oikeasti käsitä mihin mahaan se syö kaiken tuon ruoan! Vaan hyvähän se on että maistuu.
Mun pitäisi ottaa päikkärit ennen töihin lähtöä, kahdeltatoista alkaa vuoro. Alunperin mun piti tehdä huominen päivä, mutta kesähelteellä keittiö ei ole kaikkein mukavimpia paikkoja työskennellä. Mielummin siis näin. Tosin nyt yöllä saa kuunnella ”hieman” päihtynyttä asiakaskuntaa, varsinkin kun on kuun vaihde ja kaikilla tilipäivä. Tosi kiva. Kello on taas vähintään kuusi ennenkuin pääsen lähtemään kotiin.