Eilen oltiin [URL=http://www.vihdinseurakunta.fi/filebank/1189-YV-tapahtuma_julisteA4.pdf]talvitapahtumassa[/URL], lapset tykkäsivät kovasti. Hieman kyllä tuntui hurjalta hintataso, hevosajelukin kolme euroa per henkilö! Kyllähän sitä hyvään tarkoitukseen laittaisi mielellään rahaa, vaan ei se saisi itseä vetää ihan kuiviin sentään.
Todettiin myös naapurin MS:n kanssa, että tuollainen koko perheen tapahtuma on huono paikka metsästää itselleen sulhasta. Kyllähän siellä niitä komeita nuoria miehiä oli vaikka kuinka paljon, vaan kun niillä perkeleillä oli kaikilla vaimot ja lapset mukanaan! Onneksi paloasemalla oli toimintaa myös, ja sieltä jokunen sinkkupalomieskin löytyi. Tänään sitten MS laittoi mesessä kommenttia, että [I]”nyt sie emäntä koodia sille palomiehelle”.[/I]
Nääh, parin viikon kuluttua tulee selibaattivuosi täyteen, ei sitä nyt tässä vaiheessa parane enää mennä sössimään.
Ekan kanssa harjoiteltiin jo aiemmin hätänumeroon soittamista. Oon ajatellut, että kun kuitenkin yksin noiden ipanoiden kanssa täällä oon, ja ovetkin aina lukossa, niin eivät pääse edes naapuriin hakemaan apua jos jotain mulle sattuu. Maalailen itselleni kauhukuvia siitä, kuinka joku lapsista löytää mut hengettömänä ja joutuvat muutaman vuorokauden odottamaan, ennen kuin kukaan tajuaa meitä edes kaivata..
Syksyllä Eka ei vielä oppinut numeroa, mutta eilen kun kysyin, tuli ”yksi-yksi-kaksi!” ilman pienintäkään epäröintiä. Tänään ollaan sitten käyty läpi, kuinka äidin kännykkä toimii, ja mitä sitten pitää sanoa kun hätäkeskus puheluun vastaa. Hienostihan tuo osaa jo nimensä kertoa, ja kotiosoitteenkin! Nyt täytyisi vaan ujostelua saada karsittua, kun kovasti jännittää pientä jo laittaa puhelin korvalle – saati sitten tositilanteessa.
Toka oli tänään oma viehättävä, uhmaikäinen itsensä. Aamupäivä oltiin pihalla – vesileikeissä – ja lapioitiin enintä sohjoa tuosta meidän edustalta pois. Raivattiin myös takapihalta enimpiä lumia, ajatuksena että siellä voisi sitten keväämmällä leikkiä. Heittelin pihan lumet vaan portista aidan toiselle puolelle. Siihenhän tietysti tuli iso kasa, josta päätettiin tehdä liukumäki. Aika kuitenkin loppui kesken, joten sovittiin, että jatketaan myöhemmin.
Kun Eka sitten lähti iltapäivällä tanssikouluun, päätin pukea pojat ulkoilemaan. Toka vaan mökötti koko kaksivuotiaan tomeruudella [I]”minä en tahdo ulos, minä en halua laittaa villasukkia”[/I], mutta kuitenkin tahtoi laskemaan mäkeä. Kun sitten puoliväkisin pakkasin kiukuttelevan lapsen haalariin, jatkui sama meno ulkona [I]”minä en tahdo olla ulkona, minä en tahdo laskea mäkeä, minä en tahdo pitää rukkasia…” [/I]
Jonkun aikaa kuunneltuani heivasin lapset sisälle, ja siitähän vasta riemu alkoi! [I]”Minä en tahdo tulla sisälle, minä en tahdo riisua kenkiä, minä tahdon olla ulkona, minä tahdon kaivaa lunta… MULLA VALUU RÄKÄÄÄÄÄ!”[/I] Ei kellään olisi tarvetta tuollaiselle keskimääräistä voimakastahtoisemmalle pikkumiehelle?