Selvennetäänhän taas. Mä EN pidä blogia
* vittuillakseni kenellekään
* loukatakseni ketään
* kääntääkseni vesuria kenenkään haavoissa
* kertoakseni perättömiä juttuja tai
* levittääkseni toisten yksityisasioita.
Tämä on kuitenkin MUN blogi, joka kertoo MUN elämästäni, MUN arjestani, MUN ajatuksistani ja MULLE tapahtuneista asioista MUN kannaltani katsottuna. Toki jokaisella kyseisiin tapahtumiin osallisella on oma näkemyksensä asioista, mutta enhän mä nyt niistä voi kenenkään toisen puolesta kirjoittaa! MINÄMINÄMINÄ!
Oon pyrkinyt kirjoittamaan tietyt asiat suhteellisen sievästi, jopa neutraalisti, asianosaisia ihmisiä haukkumatta. Jotkut harvinaisen mehevät jutuntyngät olen jättänyt jopa kokonaan hyödyntämättä, ihan vaan varjellakseni muita tarpeettoman pahalta mieleltä.
Osaan kuitenkin sanoa asiat suoraan mikäli siihen koen tarvetta, eikä jokaista mun kirjoittamaani lausetta tarvitse tulkita kuin piru raamattua ja loukkaantua puolesta sanasta vaikka se osuisi miten arkaan paikkaan tahansa. Tekstit ei oikeasti ole osoitettu henkilökohtaisesti tai loukkauksenomaisesti ihan kenellekään.
Pitääkö sitä oikeasti muuttaa johonkin toisaalle, pitämään nimetöntä ja kuvatonta blogia?
Ja kyllä, tämä kirjoitus tekee poikkeuksen noihin edellämainittuihin asioihin, joten se voi rauhassa tulkita henkilökohtaiseksi vittuiluksi. Mutta oikeasti, ARGH! Aina ei meinaa allekirjoittaneenkaan huumorintaju riittää tarpeettoman mussutuksen ja nillittämisen kanssa. Muiden haukkumisella ei voita mitään (tai noh, hullujen naapureiden kyttääminen ja sättiminen on mukavaa ajankulua), eikä vanhojen sontatunkioiden kaivelu hyödytä ketään.
Ei ole pakko lukea, ei ollenkaan.
Hyi mua, kylläpäs mä taas alennuin täältä ”aikuisen tasolta” ihan johonkin muualle. Mikälie taantuma. Häpeän, häpeän, häpeän…