Pitäisköhän mun huolestua? Ei niinkään siitä, että avoimen epätoivoisesti haen jotakuta panemaan mun synnytyksen käyntiin, vaan siitä, ettei yhtäkään tarjokasta ole ilmaantunut? Täytyy varmaan lisätä galleriaan pari tissikuvaa, josko se auttaisi..
Mikäköhän muuten siinä on, että päivällä voi kyllä helposti nukkua kolmekin tuntia heräämättä vessaan, mutta yöllä ei? Tänä yönäkin kävin ennen kahtatoista jo ainakin kolme kertaa pissalla! Ja sitten, kun rakko (tai lähinnä ehkä jumppaava maha-asukki) viimein tuntui rauhoittuneen, niin juniori heräsi kolmen aikaan, näki ilmeisesti jotain pahaa unta. Puol viideltä totesin, että koska en enää ilmeisestikään saa uudestaan unen päästä kiinni, voin aivan yhtä hyvin [I]tehdä jotain hyödyllistä.[/I] Joten nyt istun keittiössä koneen ääressä, juon teetä ja syön digestive-keksejä. Onpahan omaa aikaa. Kohta täytyy varmaan kehittää jotain muuta hiljaista puuhaa, yksin pyöriminen isossa ja kylmässä sängyssä ei houkuta. Voisin vaikka pestä lattiat.
Eilen kävin lääkärissä. Gynekologi-Igor oli sitä mieltä, että ainakin juhannuksen vielä vietän mahan kanssa. Toisaalta helpotti, tietääpähän ettei tartte jokaisesta supistuksesta suunnitella lähtöä, mutta toisaalta vituttaa ylipaljon. Olisin mä voinut käyttää sen 65€ muuhunkin kuin itseni masentamiseen. Ehkä.
Varasin kuitenkin ajan vyöhyketerapiaan kahden viikon päähän. Pääsin sopivasti perjantai-illan viimeiseksi asiakkaaksi, ja terapeutti lupasi, että mikäli synnytys lähtee käyntiin, niin voi sitten hoitaa homman loppuun asti. Eli ei nyt sentään synnyttää mun puolestani, mutta lähtee mukaan laitokselle mun henkilökohtaiseksi kivunlievittäjäksi! Aivan loistavaa, tuon edellisenhän synnytin melko pitkälle vyöhykehoidon avulla, eikä siitä tullut yhtään niin huono olo kuin ilokaasusta.
Eilisestä lekurireissusta ärsyyntyneenä kävin lasten kanssa illalla grillillä syömässä. Ja yllättäen samalle grillille ilmaantui myös isoveljeni, joka liittyi seuraamme. Kotiin päästiin just sopivasti isoimman sateen alta karkuun, ja hetken kuluttua broidi ilmestyi taas -tällä kertaa oven taakse, hakemaan lupaamiani korvapuusteja. Lapset oli tietty yli-innoissaan, tavatessaan yhden lempi-ihmisistään, ja kaikki temput ja lelut piti esitellä, ja samat jutut kertoa kuin hetkeä aiemmin grillillä. Jopa se, että ”me käytiin grillillä syömässä!”
Iltapala-aikaan saatiin vieraaksi mutsi, joka tuli niinikään hakemaan leipomuksia. Sisälle päästyään totesi harvinaisen yllättyneenä, että ”teillähän on siisti keittiö!” No joo, kieltämättä se ON harvinaista, mutta enpä mä nytkään ollut tehnyt muuta kuin taitellut parikymmentä maitotölkkiä tiskipöydältä kierrätykseen, pyyhkinyt tasot -tämä tosin edellytti pientä raivausoperaatiota- ja tunkenut altaassa normaalisti hengailevat kolmen päivän tiskit koneeseen. Edellisellä kerralla kun nähtiin, tiistaina, oli aivan yhtä yllättyneen oloinen siitä, että ”sullahan on siistit vaatteet!” Puolustaudun sillä, että olin matkalla neuvolasta lastenvalvojalle, enhän mä nyt [I]normaalisti[/I] viitsi alkaa katsomaan mitä päälleni laitan. Tai siis, mulle [I]mahtuvista[/I] vaatteista ei kovin moni täytä ”siistin” tunnusmerkkejä, ilmeisesti.
Tästä päivästä saattaa tulla mielenkiintoinen, onneksi lapset on hoidossa että saan nukuttua hieman velkaa pois.