Noniin, meidän huominen messuseura joutui perumaan.
TARJOLLA SIIS NELJÄ LIPPUA MESSUKESKUKSEN LAPSI-MESSUILLE!
Saa tulla joko meidän seuraksi, tai sitten tehdään vaan portille treffit.
Jos mä huomispäivästä selviän hengissä, oon kyllä ansainnut jonkun tunnustuspalkinnon – sen verran tiukille otti jo tänäänkin.
Yhdeltätoista vein lapset kampaajalle, tuntia myöhemmin lähdettiin ajamaan kohti Selloa. Hoidettiin asiat ja syötiin jäätelöt, ja sitten takaisin kotia kohden. Ajattelin ainakin poikien nukahtavan matkalla, mutta turhaan haaveilin! Koko matka jumalatonta möykkää ja riehumista, kerran jo pysäytinkin auton ja pidin Tokalle kunnon puhuttelun – auttoi ehkä seuraavat viisi kilometriä.
Palomies tuli tyttöjen kanssa käymään, lähti pienemmän kanssa harrastuksiin ja isompi jäi hetkeksi tänne meidän seuraksi. Vika ei malttanut nukkua, ja isoilla meni helvetilliseksi riehumiseksi. Iltapalan jälkeen yritin antaa vauvalle tissiä, mutta Toka makasi keskellä eteisen lattiaa jonkun ihmeen raivohepulin kourissa, ja Eka kävi välillä veljeään nipistelemässä. Reilu meininki. Näin jo valveunia siitä, kuinka retuutan Ekan tukastaan huoneeseensa, ja losautan Tokaa pari kertaa ympäri korvia että hiljenee vihdoinkin. Tyydyin kuitenkin vaan ärähtämään Ekalle ja lupaamaan Tokalle tulla kohta auttamaan yöppärin kanssa.
Pojat nukahtivat jo ennen seitsemää, Eka puoli kahdeksan aikaan. Eikä tarvinnut edes käyttää väkivaltaa. Mutta en mä kyllä taas yhtään ihmettele sitä, että joskus jollain pimahtaa totaalisesti ja paiskoo kakaroita ympäri seiniä. Uhmaikäisten jatkuva kiljunta, tappelu ja riehunta kuuluisi ehdottomasti epäinhimillisimpien kidutuskeinojen listalle.
Niin, ja huomenna. Tarkoitus olisi lähteä heti aamusta Pasilaan, kahdelta vien lapset tapaamaan isäänsä reilun tunnin ajaksi (koska olen pyytänyt ilmoittamaan tapaamisaikatauluista ajoissa, sain tietää tästä jo puolivälissä kuluvaa viikkoa, JEI!) viideltä pitää olla jo Ekan tanssikoulussa ja matkaan täytyy varata reilu tunti, ja mulla alkaisi neljältä kirkolla konsertin kenraaliharjoitukset, joihin siis pääsen tunnin myöhässä – poikien, tai ainakin Vikan kanssa. Kotiin päästään varmaan joskus puoli seitsemän aikaan, suoraan iltapuuron keittoon ja epätoivoinen yritys nuijia yliväsyneet ipanat sänkyihinsä.
Miten voi joskus odottaakin maanantaita näin hartaasti?
Mutta, jos joku haluaa keksiä mulle hyvää tekemistä Mellunmäkeen huomiselle klo 14-15.30, niin olen avoin ehdotuksille. Muussa tapauksessa taidan ottaa päikkärit autossa.
EDIT: en mä enää olekaan saatavilla iltapäiväseuraksi, tällä kertaa nopein varaaja voitti.