Parin päivän hiljaiselo kannatti – pääsin pois tuolta ärsyttävältä CityRank-listalta. Pahimmillaan taisin olla koko Cityn viides ja Helsingin alueen kakkonen. Että morjens.
Viikonloppu sujui rattoisasti, ympäri kyliä ajellen. Kyllä tuo auto helpottaa elämää kummasti! Perjantaina exä haki lapset päiväkodista, ilta menikin sitten kakaroiden riehuessa. Lauantaina käytiin mummolassa, tultiin kotiin päikkäreille, käytiin kaupassa, leivottiin mutakakku (sydämenmallinen) ja vietiin se kaverille lahjuksena. Kävellen jos oltaisiin yritetty tuosta selviytyä, niin olisi loppunut tunnit kesken!
Muuten mä sitten olinkin harvinaisen huono ystävä. En lähettänyt yhtäkään korttia, tekstiviestiä tai sähköpostia. En tainnut jutella mesessä kenenkään kanssa, enkä myöskään soitellut kelleen. Yhteen blogiin taisin toivottaa ystäväpäivää, mutta sitäkin vain siksi, etten kehdannut ystävänpäivänä kommentoida ilman toivotuksia kun kaikki muutkin olivat olleet ystävällisiä.
Ollaan suunniteltu reissua pohjoiseen – kun meillä kerran on autokin. Voitaisiin lähteä vaikka hiihtolomaviikolla, siis silloin kun pohjoinen lomailee. Meillehän nyt on ihan sama koska liikutaan. Oikeastaan ainoastaan mun kuorma-autoinssi on sellainen, joka pitää hoitaa pois alta ennen reissua, ja autoradion karaokerajoitin täytyy korjata.
Tokan kanssa meillä on kunnon vääntö päällä. Kaikkiin asioihin ensimmäinen kommentti on ”EI!” ja vasta sitten poika alkaa kuuntelemaan mitä oikein sanottiinkaan. Ehkä. Ja seuraavaksi kuuluu sitten ”miksi?” Tästä sitten jossain vaiheessa lisää varjoblogissa – harvoille ja valituille.