Mr. Murphy on uusi mieheni

En pidä itseäni erityisen taikauskoisena. En sylje olan yli nähdessäni mustan kissan, enkä välttele tikapuiden alitse kulkemista, ellei niillä satu seisomaan humalassa oleva maalari valuvan maalipöntön kanssa. Silti olen havainnut, että tiettyjen asioiden suhteen kannattaa noudattaa tervettä varovaisuutta. Esimerkiksi, jos kaikki ansaitsemani raha ei jostain syystä pakenekaan käsistäni päivittäiseen elämiseen tai edes viikoittaiseen juhlimiseen, ei siitä kannata mainita ääneen ainakaan kodinkoneiden lähellä. Se on silkkaa ongelmien kerjäämistä, sillä kaikenlaisilla koneilla on taipumusta laueta silkkaa kateuttaan, jos ne kuulevat huhunkin ylimääräisistä rahavaroista. Hyvin pian mikro alkaa kipinöidä tai televisio näyttää pelkkää räntäsadetta. Tai jos mainitset autossa saamastasi pienestä lottovoitosta, voit olla varma, että auton alla on seuraavana aamuna iso öljylätäkkö.

Valitettavasti eroamisella tuntuu olevan aivan samantyylinen vaikutus. Pahansuovat kodinkoneet ja ilkeä viihde-elektroniikka yrittää silkkaa piruuttaan sysätä minut taloudelliseen ahdinkoon. Eron jälkeen, pelkästään tämän vuoden puolella, minulta on lauennut mm. auto, videonauhuri ja pesukone. Pahinta on, että koneiden romuttumisen tahti tuntuu vain kiihtyvän. Pian kaikki osituksessa minulle jääneet koneet ovat temppuilleet tavalla tai toisella. Onko niillä eroahdistusta tai vain ikävä ”isiä”? Huomaan tarkkailevani yhä lisääntyvällä epäluuloisuudella televisiota ja astianpesukonetta odottaen milloin ne liittyvät korpilakkoon.

No, aukeaapahan hyviä tilanteita tutustua automekaanikkoihin ja kodinkonekorjaajiin. Harmi vain, etten innostu öljyisistä haalareista ja yli 50-vuotiaista hikisistä miehistä. No, jospa tv-korjaajat ovat komeampia…