Mansikkahillodraama

Niksipirkkaa kaikille jotka eivät omista lihaksikasta purkinavaajaa.

Mansikkahillopurkki joka ei halua aueta ei aukea vaikka sille kiroilisi. Kuumalla vedellä hautominen ei auta. Purkinpohjan napauttaminen vasten kyynärpäätä ei auta. Purkille huutaminen ei auta. Silikoninen liukueste kädessä vääntäminen niin lujaa, että silmät pullistuvat ja verisuonen poksahtaminen päässä alkaa vaikuttaa todennäköiseltä ei auta. Purkin iskeminen päin pöydänkulmaa ei auta.

Naapurin mies varmaan auttaisi – mielelläänkin, jos pokka riittäisi mennä anomaan apua hiukset märkinä, kasvot meikittöminä, pelkkään aamutakkiin verhoutuneena, välittämättä muutenkin kyseenalaisesta maineestaan naapurien silmissä: ”Kuule hei, saanko lainata sun miestäs…”

ABC:kin auttaisi. Voisivat itse asiassa ottaa uudeksi sloganikseen: ”Myynnissä hilloa helposti avautuvissa muovipurkeissa avuttomille uusiosinkuille ympäri vuorokauden!”

Kannen teurastaminen puukolla saattaisi myös auttaa. Ainakin se tuottaisi brutaalia nautintoa. Ennen sitä kannattaa kuitenkin työntää veitsen kärki kannen ja purkin väliin ja vääntää. Umpioon virtaa ilmaa ja sen jälkeen purkin avaa viisivuotiaskin. Ja jopa minä.

Eli mihis niitä miehiä tarvittiinkaan?