Oltiin eilen sitten pojan kanssa yötä pois kotoota ja tänään saatiin puhuttua J:n kanssa, se vähä mitä sen kanssa voi puhua…J sanoi ettei halua erota, mut ei halua tälläistäkään, eli mitä?
Mä olen yrittänyt selittää sille ettei aina voi suunnitella elämää ja että aisioita tapahtuu ja niitten kanssa täytyy yrittää elää..Ja kun meillä on kuitenkin ollut mun mielestä ainakin ihan hyvä suhde, viihdytän toistemme seurassa ja meillä on hauskaa yhdessä <3 J kyllä viihtyy kavereitten kanssakin, mutta niin on ollut aina, eikä mistään voi löytää ihmistä jossai ei olisi huonoja puolija... Ei J mikään kultakimpale ole, mutta kuitenkin mun oma mies ja mun lasteni isä ja se merkkaa paljon. Mä toivon vain että kaikki kääntyisi hyväksi ja me oltaisiin onnellisia. Mä haluaisin tehdä J:n onnelliseksi. Kysyin tänään että onko J ettinyt asuntoa, tai edes tehnyt mitään , ei se ollut. Mitä se tarkoittaa? Olisi helpompaa, että jos ei se halua olla meidän kanssa, niin lähtisi sitten pois, eikä tekisi mulle tätä vaikeammaksi. Sattuu tosi paljon kun toinen on niin etäinen ja omissa oloissaan. Mä en tiedä että vaikka eilen vihasin sitä maailman eniten, niin tänään taas rakastan, en voi vihata...Miksen? Musta tuntuu etten mä ole koskaan ennen rakastanut ketään muuta niin paljon kuin sitä. Välillä toivon että se sammuisi, koska J ei ansaitse kaikkea sitä. Joopa, jooo ei tässä ole taas mitään järkeä. Mä haluisin vain käpertyä J:n kainaloon ja sulautua yhdeksi <3 Koska viime kerrasta on jo aikaa :)
