Huoh…
Olen 25v kundi ja kärsinyt ”masennuksesta” 16-vuotiaasta asti. Olen kokeillut useita eri lääkkeitä ja juossut julkisilla terveyskeskuslääkäreillä (lekurit vaihtunut muuttojen takia), sekä käynyt yksityisellä psykiatrilla, joka on määrännyt mulle lääkkeeksi Efexorin 150mg (masennukseen), pameja 5mg (ahdistukseen) ja Stellan 10mg (nukkumiseen).
Jotenkin vaan tuntuu ettei tämäkään ole oikea lääkitys jota olen n. 2,5 v käyttänyt.
Teen raskasta vuorotyötä. Työpäivät saattaa pahimmillaan olla 18-30 tuntisia ja uni on jäänyt vähille, eikä se ole aina edes haitannut. Juon töissä todella paljon kahvia, olen iloinen ja hoidan työt hyvin.
Alkoholia käytän liikaa ja välillä saan raivokohtauksia mitättömistä asioista (lähinnä puolisolleni) kun olen kännissä. Myös työaikana on hiljaisesti tissuttelu sallittu ja niin tulee myös tehtyä.
Parisuhteeni eivät ole oikeastaan vuotta pidempään kestänyt. Suurin eroamisen syy on ollut minussa..(riitaa,ahdistusta,päihteitä,pettämistä)
Olen luova ihminen ja välillä pursuan hyviä ideoita ja teen kaikkeni toteuttaakseni ne, niin työssä kuin yksityiselämässäkin.
Nyt olen huomannut että olen vuoden aikana useita kertoja 1-3vkon pätkiä sairaslomalla, koska iskee vaan niin järkyttävän paha olo, etten pysty edes kotoa poistumaan, enkä halua edes puolisoani nähdä!(asumme erillään ja seurusteltu reilu vuosi)
Pahaan olon aikana kun olen visusti kotona, juon viinaa, käytän kipulääkkeitä ja rauhottavia tai sitten poltan pilveä euforian saavuttamiseksi. Katson leffoja ja kuuntelen musiikkia ja yritän ajatella positiivisesti.
Välillä en voi poistua kotoa, jos vaikka hiukset on huonosti laitettu tai koen että vaatteet eivät istu päälleni – se masentaa lisää!
Ja sitten taas menee välillä niin lujaa ettei mikään riitä!
Raha-asiat ovat päin persettä, kaikennäköistä korttiluottoa ja kulutuslainaa joka suunnasta. Rahat menny dokaamiseen, pelaamiseen, matkusteluun ja itseni hemmotteluun.
Välillä olen todella vainoharhainen ja pelkään sekoavani, ja yritän vain ajatella positiivisesti etten voi seota jos sitä pelkään.Paino saattaa nousta tai laskea kymmenenkin kiloa lyhyen ajan sisällä. Voi mennä jopa viikko etten syö mitään,pelkkiä vitamiineja ja ravintolisiä.
”Ihmisten ilmoilla” kun liikun, niin päällepäin minusta ei näy masennus. Joskus kun ahdistaa julkisilla paikoilla niin saan oloa pameilla tasattua tai sitten muutamalla drinkillä.
Kotini näyttää välillä kaatopaikalta ja välillä olen puunannut sen todella siistiksi.
Mulla on myös valoallergia..Kesällä verhot kiinni (varsinkin darrassa), mutta inhoan silti pimeitä syksyjä ja talvia.
Oon taas ollu kotona 3vkoa ja nyt alkaa tuntua taas että noi vessan kaakelit vois pestä ja samalla koko kämpän..Hermostuttaa, tekee mieli baariin….