Heräsin unettoman yön jälkeen kolmen aikoihin..Pelkkä silmien avaaminen ahisti suunnattomasti.En tiedä miks?!Kaiken kun pitäis olla hyvin, on työ,poikaystävä,kämppä jne..Tuntuu vaan etten oo mihinkään tyytyväinen.Jarkon kanssa seksiä ei oo ollu tän vuoden aikana ollenkaan,joten tää on myös touhutuipaton tammikuu viinan lisäks.
Itku tuli kun kuuntelin niitä kappaleita joita soi sillon kun seurustelin Hannun kanssa.Kova ikävä omaa kuuttia,mutta edes ohimennen tapaaminen tuntuu olevan pelkkää toiveajattelua.
Tekis taas mieli paeta,juosta karkuun,muuttaa,erota ja vaihtaa työpaikkaa ja olla vaan yksin.
Nyt on kulunu 3vkoa Efexor-mielialalääkkeen lopettamisesta ja tipaton puolessa välissä..Fiiliksen pitäis olla paljon parempi.
Pakko alottaa tänään Cipramil-kuuri uudelleen vaikka niin toivoin ettei olis tarvinnu noit pilsuja popsii tänä vuonna. Sit sattuu pahaks onneks Pamit olee loppu.En jaksa lekuriinkaan mennä joten täytyy ite uusia resepti vaikka siinäkin omat riskinsä.Elämä on näköjään selviytymistä päivästä toiseen,on hyvät päivät jotka on normaaleja ja sit on ne todella huonot päivät,jolloin tekis mieli repii hiukset päästä ku henki ei meinaa kulkee.
Oon miettiny eroa Jarkosta,saisin omaa rauhaa jota kaipaan,mutta kuitenkin tarviin jonkun ihmisen lähelle.Ja saanhan mä omassa kämpässäni sitä rauhaa jos haluun!Tuntuu että aina teen valintani väärin ja kaikki tuhoutuu mihin kosken!
Toivottavasti edes illan sulkis piristää mieltä.
