Thänk kaad, ei löytyny ranteesta murtumaa… Eilen illalla olin ihan varma et nonni, siinä meni veneluu taas että naksahti. Mutta ei onneks, pahemman laatunen tärähdys vaan ja joku pehmytkudosvaurio kai, mutta ei mitään vakavampaa. Olin jo eilen ihan varppi, että tähän loppu mun nyrkkeilijän ”ura”. Et kun viimeinkin oikeesti viihtyy jonkun lajin harrastusten ja etenkin treenien parissa niin sit yks epäpuhdas oikee yläkoukku ja se siitä. Mut ei onneks. Joku jumaluusolento on näemmä edes joskus mun puolella… Treenitaukoa tosin pitäs pitää vuoden loppuun saakka, mutta totesin, että meen treeneihin, en vaan mäiski mitään. Eli keskityn vaan kuntopiireihin ja lihastreeniin enempi. Moon niiiiin ilonen ettei murtunu… 🙂
