Vihaan kaikkee hyvästi-juttuja… Totuushan on se, että en mä juurikaan tule tuota työpaikkaa kaipaamaan vaikka viis vuotta siellä roikuin. Onhan siellä muutamia aivan ihania ihmisiä, mutta sit jokunen ihan riittävän rasittava. Ja silti sitä piti olla tippa linssissä. Tosin en itkeny. Kun päätin että en ala märisemään. Mutta pakko myöntää että tiukkaa teki. Vähän ärsyttää olla tällästä hiton itkijänaisten sukua. Vähänkin jos joku on liikkistä ni sitä pitää märistä. Oisko joku lääke jolla vois tukkia kyynelkanavat sillon kun niitä kyyneleitä ei kaivata…
