saa jatkoa… Konepelti on nyt nimittäin auki. Tosin lukko on sitten porattu pskaksi… Oli oikein merkkihuolto ohjeistanu että joko a. maski pskaksi, b. lukkosalpa pskaksi tai c. lukko poraten auki. Mun rakkaat veljet oli sit valinneet vaihtoehdon c. Ihan jo senkin takia, että nyt sentään konepelti pysyy kiinni ja kaikki näyttää ulospäin ehjältä. Lukko nyt sit vaan sattumoisin tästä edespäin aukee ruuvimeisselillä 🙂
Ja tarina jatkuu.. Olivat sit samalla tsekanneet jäähdytysnesteet.. Kuulemma normaalisti sen nesteen väri on joko keltanen tai punanen. Fordissa ylläripylläri väri oli ruskee… Joten, nyt sit ”autossa” vaihdetaan nesteet(?) ja sit tarkkaillaan että pysyykö väri sellasena kun pitää vaiko ei… Ja jos ei, niin oletettavasti joku jäähdyttäjän kansi tai vastaava on sökö. Ja se sit on kuulemma vähän isompi remppa kun sitä lähdetään korjailemaan. Ja maksaa vähän enemmän kuin vähän. Joten tästä sitten seuraa se, että mä pistän koko muka-auton seisontavakuutukseen ja annan sen lojua tuolla tallissa sinne maaliskuun puoliväliin kun kaveri tulee takas Aussilandiasta. Sen jälkeen saa tehdä rakkineelleensa mitä haluaa. Mä en lähde tollaseen yli 300 000 kilsaa ajettuun rakkineeseen teettämään mitään isoja remppoja. Kun se ei oo edes oma. Eikä IKINÄ tuu ykskään Ford-merkkinen auto oleen mun oma… Tosin näiden kokemusten myötä minkään muunkaan merkkinen auto ei tuu koskaan oleen mun oma. Tai ehkä sit jos on ihan tuliterä ja toimii satavarmasti kun vaan muistaa tankata.