Makasin eilen lempipaikassani ammeessa.
Selälläni, korvat pinnan alla, kuin kelluisin.. Kelluminen on kyllä täysin absurdia – pelkkää kuvittelemista siinä pienessä istumakylpyammeessa, jota joku on joskus jopa vauvan vannaksi kutsunut.. (törkimykset) Minulle se kuitenkin on amme, jossa pienuuteni ja notkeuteni ansiosta pystyn viettämään erittäin mukavia vaahtokypyhetkiä.
Ja voi herranen aika, että ne hetket ovat mukavia.
Kuin jonkinasteisia aikapysäkkejä.
Saisikin joskus ajan pysäytettyä.. *huokaus*