Olipa aivan uskomattoman hienot ilmat viikonloppuna. Fantsua. Toinen fantsu asia on tuon jään keksiminen. Sen päällä käveleminen maisemissa, joita ei muuten näkisi, on vallan loistavaa puuhaa. Aurinko lämmittää kasvoja, alla narskuu pakkaslumi ja koiralla on uskomattoman hauskaa, kun saa olla vapaana. Ihanaa. Minä sitten tykkään talvesta.
Mutta muutoin olo on kuin jyrän alle jääneellä. Oli sitten pakko uudelleenlämmittää liikuntaharrastus 2,5 vuoden jälkeen. Ja minähän en sitten malta edetä hitaasti, vaan piti ottaa täysillä ja maksimipainoilla. Ja tulos on nyt sitten se, etten voi liikkua ilman, että se tuntuu todella pahalta. Ei voi nauraa – sattuu, ei voi venytellä – sattuu, ei voi tehdä nopeita liikkeitä, edes autolla – sattuu, saati sitten portaiden nousu kotiin ja koiran kanssa leikkiminen – sattuu.
Julistan siis tämän maanantain yksityiseksi sattumispäiväksi.