Olen pahoillani etten ole kirjoittanut sinuun pitkään aikaan.
Jostain syystä elämäni pienet onnenkantamoiset eivät vain ole niin ”suuria” että voisin/viitsisin/kehtaisin niitä tänne rustailla. Vai oletko varma, että haluaisit kuulla (lukea) sellaisista asioista kun:
– koirani lähti ensimmäistä kertaa elämässään vapaaehtoisesti pois koirapuistosta. Hää meni ihan itse odottelemaan portin taakse!
– palolaitoksen sälekaihtimet olivat auki tässä yhtenä iltana.
– sain huudettua itselleni kauan etsimäni ceedeen.
– nauroin katketakseni koiraani, kun se hyppeli kuin viriili kaniini Seurasaaren jäällä.
– pystyin auttamaan kaveriani.
”Kel´ onni on, se onnen kätkeköön” -sanonta on muutes mun mielestä aika syvältä. Miksen näyttäisi olevani onnellinen jos sitä olen? Toki liikennevaloissa sitä varmaan luullaan että tuossa autossa ajaa hullu, mutta se ei minua haittaa. Olenpahan hymyilevä, iloinen hullu.