Taidan olla jonkinasteinen vampyyri, sillä mieleni koheni heti, kun tänään on pilvinen sää.
Rakastan talvea ja sen pimeyttä, pakkasta ja lunta. Minusta on ihanaa olla hämärässä/pimeässä, tarvittaessa poltella kynttilöitä ja rauhoittua ilman tunnontuskia siitä, etten ole ulkona nauttimassa loistavasta auringonpaisteesta.
Ymmärrättekö, kun tulee mielettömän huono-olo siitä, ettei ole ulkona muiden ihmisten (ja eläinten) kanssa jos aurinko näyttää parhaimpia puoliaan? Omatunto alkaa kolkuttamaan kongillaan ja huomaa kärsivänsä omien halujensa ja tekojensa kanssa. Pakkoulkoilua – ei kiitos!
Toki nautin myös kauniista ilmoista, mutta kohtuus kaikessa.
Onneksi Suomessa on vuodenajat.