kaupassa oloa..

On mukava ilahduttaa ihmisiä pienillä lahjoilla. Varsinkin sellasilla, mitä ne lahjan saajat ei ymmärrä. Tänään annoin naapurin dna-myyjälle puuvillahanskat, kun olin ensin aamutuimaan pessyt niiden lasiovia. Sormenjälkiä täynnä! Niin, ja mun on pakko kaupassa ollessani ostaa juttuja, jotka muistuttaa jotain ihmistä..tai tulee sellanen olo, että tuo on sille ja sille. Harmi, ettei mulla ole rahaa enemmän. Tai huono, kun tuhlaan ne rahani aina.. huoh.