Kävin kaupassa. Mukana minulla oli taas pikkuinen keltainen lappu, jossa oli kaikki, mitä piti ostaa. maito, jugurtti, tomaatti, leipä ja salaatti. Ja, ne kaikki ostan sieltä kaupasta joka viikko muutenkin.
On tyhmää kirjoittaa tuo lappu. Voisin tehdä sen vain silloin, kun pitäisi ostaa jotain, mitä en oikeasti muista. Astianpesuainetta tai vessapaperia.
Ajattelin, että kauppalappu kuuluu näihin mun rutiineihin, jotka pitää elämän ja arjen kasassa. Jokaisella on niitä. Asioita, joita ei ajattele. Tekee vaan. Joskus pitäisi ehkä pysähtyä ajattelemaan ja miettiä, miksi tekee jotain. Siksikö vaan, että aina tekee niin. Ei siinä mitään pahaa ole kunhan tiedostaa sen. Mun elämää nuo rutiinit pitää kasassa. Joten näette minut tästä eteenpäinkin keltaisen lapun kanssa kaupassa!
