Pelkäsimme kuolemaa eri tavoin, hän ja minä. Älä kuole, minä saatoin nyyhkyttää, älä älä, niin kuin hänellä olisi ollut valta ja voima luvata: en kuole, elän sata vuotta vielä.
Hän ei tahtonut ajatella kuolemaa. Hän pelkäsi minun kuolemanpelkoani, niin se oli. Älä itke, sanoi, älä nyt taas. Älä mene sinne hautausmaalle, hän sanoi, taas tulee paha mieli. Älä maalaa mustia tauluja, älä katso tuota elokuvaa.
Hän, joka kuoli ei pelännyt. Hän ilkkui ja ennusteli: ”varmasti kuolen nuorena”. Älä puhu, minä silloin sanoin.
Minä tahdoin maalaamalla voittaa kuoleman. Tai synnyttämällä lapsen