Heräsin aamulla ovikelloon. Tapanani ei ole avata ovea, jollen tiedä, kuka sen takana on. Ovisilmästä erotin vain punaista. Kohta punainen liikkui, erotin umpuja ja terälehtiä. Kukkakimppu!
Nopeasti sitaisin aamutakin vyön kiinni. Raotin ovea. Valtava ruusuista ja orkideoista koottu asetelma. Olkaa hyvä, lukekaa myös kortti, matala ääni sanoi. Kimppu melkein peitti puhujan kasvot, vastavalossa erotin terävät silmät ja juutalaisen profiilin. Tartuin kukka-upeuteen ja samassa mies jo juoksi portaita alas. Pitkähkö, harteikas, nopea, näemmä.
Kortti oli arvoituksellinen. ”Huomenta kuningatar, Kukkomies tahtoo stripata teille tänään. Saanko tehdä sen? Jos vastauksenne on myöntävä, vilkuttakaa punaisia pikkuhousuja ikkunastanne puolen tunnin kuluttua”. Kuoressa oli vielä jotain. Valokuva. Nyt tunnistin salaperäisen lähetin taiteilijamieheksi, jonka kanssa olin viettänyt kuuman yön edellisenä keväänä.
Sittemmin kukko oli kadonnut, kusipääksi tuomittu.