Seksi, työ, seksi

Muuan vanhempi taiteilija sanoi kerran naistenlehtihaastattelussa, että menopaussin jälkeen on mukavaa, kun voi paremmin keskittyä työhön, ei ole seksin riivattavana. Otan aiheen puheeksi kesäjuhlissa. Istumme Suomenlinnan ravintolassa sisäpihalla, ilta-auringossa. ”Naistaiteilijat ovat hulluja”, keski-ikäinen konstruktivisti Ruben varmistaa, ”kiimaisia elukoita, näkeehän sen töistäkin. Kuvaavat itseään jatkuvasti. Sekoittavat työn ja seksin. Työ työnä, perkele” ”Äläs nyt, maalaaminen vain on niin eroottista puuhaa”, David väittää, ”minkäs sille mahtaa”. ”Sonni sonni”, kikatamme Dinan kanssa. ”Davidin maalauksissa on spermaa, olen ihan varma!” Dina riekkuu ja suutelee minua välillä, ”ähää, kaikki taiteilijat on huoria, mutta kaikki huorat eivät ole taiteilijoita.” ”Niin, Ruben-setä, kun sinä vain nyherrät sen viivottimesi kanssa”, Miriam toteaa, ”en ole koskaan ymmärtänyt teitä matemaatikkomaalareita, miten te pystytte.” ”No se piirtelee pillunkuvia puhelimessa puhuessaan”, David kertoo. ”Eheh, kaikki miehethän niitä tekee, kirkkoveneitä. Mutta taiteessa on kyse syvemmistä suhteista, sitä te taas ette roiskiessanne ymmärrä”, Ruben vastaa. ”Seksihän ON syvää, hyvänen aika!” minä kiihdyn. ”Ja miten asioita muka voi erotella toisistaan, kaikki sulautuu yhteen, kaikki ihana: aurinko, meri, iho, taivas. Ja kaikki paskakin, jos on vihainen miehille ja maailmalle, taulu saa tuta, niinhän se menee.” ”Mutta tänä iltana kaikki on ihanaa”, David huutaa, ”juodaan Batsheban sukkahousuille!” Viereisessä pöydässä istuu upseeriseurue. Tumma mies kuuntelee keskusteluamme. Baaritiskillä tunnen sarkakankaan olkapäätäni vasten, huulet korvallani. ”Mielenkiintoista”, mies kuiskaa. Käännyn katsomaan, näen leveän selän, kauniin niskan, miehen tukka oli juuri leikattu, hyvässä parturissa. Tulenko riivatuksi? Kyllä. Vaihdan paikkaa niin että saatan ohimennen sipaista saappaallani kapteenin reittä, painaa korkoni univormua vasten. Ja mitä sitten tapahtuu siitä kuulette ensi kerralla… ehkä. Terveisin satutäti Batsheba