Perjantaina oli duunin juhlat, hyvin meni, eli hauskaa oli. Join kunnolla ja söin kunnolla. Sen jälkeen naapuri kaupungin uusimpaan juomaravintolaan jossa jengi on vaan jotenkin niin tietoisia itsestään, rasittavaa…
Suunta kapakista kotiin otettiin jo aika aikaisessa vaiheessa, kimppataksilla, josta jäimme pois noin kilometrin päässä kotoa… Sitten lähti mopo käsistä, kilsasta juostiin puolet, annoin ihan hyvää vastusta kahdelle juuri armeijasta päässeelle kaverille. Mun valltina onkin aina ollut nopeus ei niinkään kestävyys… =)
Ihmettilen sitten parin tunnin päästä kun on koko kroppa ihan jymähtänyt, mutta taisi olla vaan tän pikku-tytön nukkumaanmenoaika, oma ukkokin oli jo vetänyt pari tuntia sikeitä, kun taas itse oli sillä aikaa perinteisesti parannellut maailmaa sekä vieraamme mielenterveyttä… 😉
Siinä sitten hetken aikaa odottelin unta ja kuuntelin postimiehen juoksentelua rappusissa. Juuri nukahdettuani klo 5.40 rupesi herätyskello soimaan ja voih, miten autuas olo kun ei siihen pirinään tarvinnut herätä… =)
Lauantaina heräsin sitten puolenpäivän paremalla puolella kauniissa auringon paisteessa, oloni oli mitä parahin (voi jouhtua yöllisestä burana doubauksesta), pirteänä sitten nousin ja lähdin lähikauppaan ostamaan aamupalatarvikkeita ja rupesin väsäilemään pojille aamiaista… Seuraavana oli ohjelmassa ukkosen jylinän kuuntelua ja sitä kestikin sitten reilun tunnin ennenkuin vaivauduin ylös sohvalta… Illalla tv-katselua ja kainalossa kyhnäämistä…
Sununtai meni rauhallisissa merkeissä pikku remontin(kohdallani joka päiväistä) ja siivoilun merkeissä… Ilalla sitten leffaan ja siitä suoraan sänkyyn, sillä vastoin omaa tahtoani oli maanantain rauhallinen iltavuoro vaihtunut kaaos aamuun… =/