Tunnen taas kateuden piston rinnassani. Tunnen kuinka muutun pikku hiljaa yhä vihreämmäksi kateudesta. Miten voi olla että kaikki muut saa ja pääsee mutta minä en? Mitä helvettiä mä olen tehnyt, ettei mulle voi edes antaa pientä murusta siitä ”jostain” jonka muut saa?
Toiset lähtee reissuun ja toiset jää yksin himaan.
Olen huomannut lähiaikoina että haluamme parisuhteessa, ja muutenkin paljon eriasioita, siis minä ja poikaystäväni. Se ei varmaan ole kovin vaarallista, mutta tuntuu oudolta, kun olemme tähän asti olleet hyvin tiivis pari.
Toisaalta pelottaa ensi syksyn muutokset tilanteeseemme. Kaikki alkaa taas alusta.
Ehkä mä olen se pilalle hemmoteltu kakara, josta kaikki puhuu. Syntynyt jotenkin kultalusikka suussa ja nyt en osaa tyytyä vähempään.
Tai, kyllä mä olen onnellinen siitä mitä mulla on: parisuhde, terveys, vakkarityö, oma auto, katto pään päällä, hyviä ysäviä ja niin edelleen… Mutta silti on sellainen olo että jotain puuttuu…
Mielestäni on outoa miten minulla voi olla niin yksinäinen olo jatkuvasti, vaikka olen tuskin hetkeäkään yksin vapaa-ajallani. Hankkiudun aina jonkun seuraan, etten joutuisi olemaan yksin ajatusteni kanssa. Minulla on mieletön määrä hienoja ystäviä, ihana poikaystävä ja läheinen perhe, MITEN VOIN OLLA NÄIN YKSINÄINEN????