”A few questions that I need to know
how you could ever hurt me so
I need to know what I’ve done wrong
and how long it’s been going on
Was it that I never paid enough attention?
Or did I not give enough affection?
Not only will your answers keep me sane
but I’ll know never to make the same mistake again
You can tell me to my face or even on the phone
You can write it in a letter, either way, I have to know
Did I never treat you right?
Did I always start the fight?
Either way, I’m going out of my mind
all the answers to my questions
I have to find…”
-All saints-
Olen tässä miettinyt(vaikkakin joku voisi sanoa että se ei sovi mulle), kun tuntuu että suurin osa kavereistani (parisuhteessa elävistä) on hirmu itsenäisiä ja kumppanistaan riippumattomia. He pystyvät omiin itsenäisiin päätöksiin, kun itse en ole varma edes ruokakaupassa tekemistäni valinnoista. Siinä on sitten kumppanin aika helppo loukata sanomalla sinänsä merkityksettömiä sanoja ja antamalla perättömiä lupauksia… Toisaalta olen melko varma että tämä ongelma ja riippuvuus on itse aiheutettu, olen ottanut suhteessamme sen miellyttäjän roolin. Olen antanut toiselle (tietoisesti) mahdollisuuden vaikuttaa jokaiseen päätökseeni, kysymällä hänen mielipidettään. Olen näin ollen rakantanut itselleni vaikeuksia, en enää osaa tehdä päätöksiä, edes pienimpiä yksin… =(
Toisaalta koen saaneeni näiden seurustelu vuosien aikana rankasti lisää itsevarmuutta, mutta kai sitten suhteessa olen vähän arempi(kun ei haluaisi millään toista loukata). Tossun alla en kuiotenkaan koe olevani, vaan päätöksen teko yksin (joskus yhdessäkin) on lähes mahdotonta…
Tilanne on usein niin että olen tehnyt jonkun päätöksen yksin ja kumppanini ei ole asiasta hirveän innostunut (mutta ei suorastaan pettynytkään), alan katumaan päätöstäni ja narisemaan siitä… voilá ja riita on valmis:
Minä -Sä et tykkää tästä ollenkaan.
Hän -En mä ole niin sanonut
M -Nään että olet pettynyt.
H -Ihan hyvä se on.
M -Oletko varma?
H -Joo joo…
M -Älä oo tommonen…
H -Mimmonen… Älä itte oo tommonen…
*puolituntia vaivautunutta mökötystä*
Asia ei nyt varsinaisesti ole mikään ogelma ja kaikkea ei voi saada, olen saanut ihanan parisuhteen joten täytyy kai sitten tinkiä tosta itsenäisyydestä…