Luulin tämän päivien, öiden ja aamujen laskemisen päättyneen 7.7. jolloin oma kultani tuli armeijasta… VAAN EI… Nyt lasken aamuja seuraavaan vapaaseen seuraavaan, matkaan, seuraavaan tapaamiseen ystävien kanssa, seuraavaan bile iltaan, seuraaviin järjestettäviin juhliin… (loputon lista)
Vaikka koko ajan tapahtuu ja olen jatkuvasti menossa, tuntuu kuin polkisin paikallani, enkä saavuta päämäärää…
Olenko vain unohtanut totuuden siitä ettei tärkeintä ole päämäärä vaan matka… (Meneeköhän edes noin?!??!?)
Yritän nyt siis olla laskematta päiviä ja elämään tässä hetkessä…