Joskus sitä vaan kuolee, mutta vain jotta voi syntyä uudestaan. Olo on ollut lähiviikkoina outo, jotenkin ulkopuolinen, töissä, kavereiden kanssa välillä jopa parisuhteessa. Vaikea olla läsnä, tai saada kiini mistään. Tuntuu etten elä tässä ja nyt mutta silti menee välillä turhankin kovaa.
Edellinen elämäni loppui ja nyt alkaa uusi, päätös ei ole minun, niin vain käy. Minä olen silti sama minä, vai olenko sittenkään? Silmäni ovat avautuneet ja minä välitän. Näen selkeästi ja tunnen vielä selvemmin.
Rakkaani on tehnyt ihania asioita piristääkseen minua. Arvostan sitä ja hän on tavoittessaan onnistunut, hänen kanssaan on helppo olla. Hänen kanssaan on hyvä olla. Enää en ole parisuhteessa ulkopuolinen vaan olen läsnä ja näen ja ymmärrän.
Töissä on silti vaikeaa, onneksi kesäloma on pian.
Täältä tullaan Kreikka!!!