Olimme ystävättärieni kanssa lauantaina elokuvissa, kävimme katsomassa elokuvan nimelta The Holiday. Romanttinen komedia, sitä oli kehuttu hyväksi ja liikuttavaksi. Muutama ystäväni (miehiä!!!, olivat käyneet sen jo aikaisemmin katsomassa ja kertoivat itkeneensä lähes koko elokuvan ajan.
Elokuva oli hyvä, mutta ennalta arvattavissa. Ystävättäreni kyynelehtivät, mutta minä en. Olen aina painottanut kuinka herkkä olen ja pehmoinen, oikein itkupilli. =D… Onnelliset loput on ihania ja rakkaustarinat myös, tunteen nousevat pintaan ja siinä samassa kyyneleet silmä kulmaan. Mutta, ei nyt, voiko olla niin että omassa ”love storyssäni” on nyt juuri sen verran kestettävää ja hoidettavaa, ettei minua kiinnosta miten Cameron Diaz ja Kate Winslet löytävät itselleen poikaystävät…
Toisaalta mieltäni painaa erään ystäväni hankala parisuhde. Miehet ovat outoja… Ensin sovitaan että ollaan vaan kavereita ja seuraavana päivänä kysellään treffeille. Toinen ei halua sitoutua muttei kuitenkaan osaa päästää irti. Ei seurustella, ollaan vaan kavereita mutta muita ei saa panna…?
Toisille ne sanat on vaan ihan liikaa: Minä rakastan sinua!
Tämä ei siis tapahdu minulle, mutta on niin raskasta katsella sivusta. Samalla oma suhtautuminen ystäviini muuttuu. On vaikea tarkastella asioita puolueettomana, kommentoida tilannetta ja antaa tukea.
~~~~~~~~~~~~~~
Viime viikko oli aivan hullu, en paljon jaksanut kirjoitella. Nukuin todella huonosti ja koko tilanne huipentui keskiviikko-torstai yönä kun loppuenlopuksi sain nukuttua 2 tuntia. Mielestäni, jos makaa omassa sängyssään, ihan paikallaan, pilkkopimeässä, silmätkiinni ja täydellisen hiljaisuuden vallitessa neljä tuntia, pitäisi kaiken järjen mukaan tulla uni! siirryin sohvalle ja siinä aikani pyörittyä, sain hetkeksi unta. Kun kello aamulla soi klo 4.45 suorastaan loikkasin sohvalta, tuntui ihanalta kun ei enää tarvinnut teeskennellä nukkuvaa… =)
Oma äitini kärsii ”kuuhulluudesta” ja pelkään pahoin että olen perinyt sen häneltä… Tervetuloa unettomat yöt…
Luulempa että elämä on lakannut hymyilemästä minulle, nyt se suorastaan nauraa päin naamaa…
Eikun oikeesti mulla menee tosi hyvin… =)