Viimeisin suhteeni päättyi toukokuussa. Suhteen alku oli lupaava, uskoin sen kestävän pitkään, jopa loppuelämän. Järjestelin kalenteriani hänen aikataulunsa mukaisesti. Suunnittelin jopa lapseni esittelemistä hänelle.
Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin, että tavoitteeni ja toiveeni unohtuivat häneltä. Hän piti minua jonain muuna kuin mitä olen. Alkuun annoin anteeksi. Korjailin viimeisimmän tapaamisemme jälkiä itsessäni, mutta kaikkea ei voi korjata.
En odota suhteeltani kohtuuttomasti. Toivon vuorovaikutuksen pelaavan. Tapaamistemme odotan olevan nautinnollisia hetkiä arjen keskellä. Ei liikaa puhetta, mutta vähintäänkin tyydyttävä lopputulos.
Suhteettomassakin tilassa asiat täytyy hoitaa. Tein sen itse, vaivihkaa kylpyhuoneessa yksin ollessani. Takaakin olisin halunnut, mutta se on yksin hankalaa, vaikka olisikin apuvälineitä.
Nyt olen uuden suhteen kynnyksellä. Siskoni esitteli hänet minulle. Tänään on ensimmäinen kahdenkeskinen tapaamisemme. Aloitan leikkauksella, varaan ajan värjäykseen, jos olen tyytyväinen.