Nyt olen ylpeä itsestäni. En ole mikään käytännöllisyyden ruumiillistuma, en perinteisesti naisellisissa askareissa enkä myöskään tekniikan saralla. Pikemminkin pohtiva humanisti, joka vetoaa akateemisuuteensa vain silloin, kun pitäisi osata tehdä kastiketta. Työkaluja huusholliini on kertynyt vain exän vierailujen jälkeen, ja saldo on tällä hetkellä pienen pieni ruuvimeisseli, ristipäämeisseli ja vasara, joka on sopiva naisen käteen.
Tietokoneenikin sain ilmaiseksi, mielestäni on ihan hullua laittaa rahaa erilaisiin teknisiin vempeleisiin. Mutta kun spider-pasianssi avautui kohtuuttoman hitaasti ja kone muutenkin tilttasi liian usein, aloin miettiä, missä vika. Sain selvitettyä, että koneessa tämä joku muisti on vain 256Mb. Kuulosti pieneltä, koska mainoksissa moni kone on jopa nelinkertainen muistiltaan. Sitten vain selvittelemään, miten muistia voi lisätä.
Sain sähköpostin kautta apua työkaverini pojalta ja eräältä ystävältäni. Heidän yhteenlasketuilla neuvoillaan pääsin eteenpäin. Ristipäämeisseli käteen ja elämäni ensimmäiseen ruuvien irroitteluun. Se sujui hyvin. Sain takakannen auki ja löysin muistikamman ja paikan toisellekin. Ilmaiseksi ladattavan SIW-ohjelman avulla sain tietää, että koneeseen voi laittaa vielä 256Mb lisää, ei sen enempää. Muistikamman mallin selvittely vaati aika monta kertaa kannen avaamista ja erilaisten lukujen ja kolojen selvittelyä. Kaiken tämän tehtyäni luin vielä ohjeen netistä, että ennen kannen irroitusta maadoita itsesi. Häh? Olin istunut kyllä lattialla, mutta asun viidennessä kerroksessa. Riittääkö se?
Eilen sitten saapui postissa muistikampa DIMM 256Mb SDRAM PC133. Näytti kyllä erilaiselta kuin se jo olemassa oleva, ymmärsin, että uusi on kaksipuoleinen. Mutta hyvin sujahti koloonsa. Jännityksellä suljin kannen toivottavasti viimeistä kertaa. Johdot osaisin kiinnittää jo silmät kiinnikin oikeisiin kohtiin. Avasin koneen. Kone ei yskinyt mitään erikoista, avautui vain tavallista nopeammin. Ajoin vielä SIW:in ja siinä ihan selvästi näkyi, että kahdessa paikassa on 256Mb muistia. Jes! Mikä ilo availla ohjelmia ihan vaan nopeutta ihaillakseni! Ja pääni on eilistä pystymmässä: minä tein sen ihan itse (kiitos apureideni siellä meilien takana)!