työskentely on jännää. Välillä tuntuu, että hallitsee jo homman, kun taas seuraavassa vaiheessa tajuaa kuinka paljon on mokannut ja työskentelee suurinpiirtein itku kurkussa.
Tänään on ollut hyvä päivä, eikä siihen tarvittu edes paljon. Vaikka jotkut alalla kauan olleet konkarit katsoo välillä todella nihkeästi tämmöstä vasta-alkajaa, joka on monesta asiasta aivan ulalla ja monttu auki, niin tärkeintä on että ne, joiden hyväksi teen sitä työtä, ovat tyytyväisiä. Kiitos hyvästä työstä ja kysymys siitä milloin tulen seuraavan kerran työvuoroon (enkä usko että kukaan tätä on vielä kysynyt kauhuissaan) kertoo mulle sen, että mä teen sentään jotakin oikein.
Kiitoksen ääneen lausuminen on pieni asia sanojalleen, mutta vastapuolen se voi tehdä hyvinkin onnelliseksi 🙂