Voi perkele. Valvon edelleen, vaikka tarvitsisin unta kipeästi. Alkuviikosta tulossa todella kiireinen, joten tämä valvominen ei nyt tosiaan kävisi päinsä. Mutta, minkäs teet.
Ei tule uni, vaikka mitä tekisin. Joten, luovuin taas hetkeksi toivosta ja loggauduin cityyn. Muutoin kulutan aikaani ravaamalla tupakalla ja juomalla yliterveellistä ja ylikallista ylivitaminoitua ylimehua :F
En mä edes tiedä mitä yritän sanoa, kunhan nyt kirjoitan jotain itsestäni pihalle. Mua pelottaa, jännittää, kummeksuttaa… Ja samaan aikaan olen onnellisempi kuin muistan koskaan olleeni yhdessäkään ”parisuhteessa” (lainausmerkit ovat tarpeen, mulla ole ollut kuin lapsia leikkikavereina).
Pitäisi antaa itselleen lupa olla onnellinen. Täysin alaston ja haavoittuvainen toisen edessä. Mutta kuinka sellainen päätös tehdään? Minä pystyn kertomaan itsestäni paljon asioita ihan tuikituntemattomalle, vaikka niitä voidaan hyvinkin käyttää minua vastaan. Ei tuota ongelmaa, niin kauan kuin ei ole mitään tunteita pelissä.
Sama homma seksissä. Satunnaisia panoja on joskus ollut, mutta merkityksellisyydeltään ne ovat olleet aina lähes miinuksen puolella. Seksi on silloin myös täysin tunteetonta ja mekaanista toimintaa, vanhaan kunnon ”kukin huolehtikoot omat orgasminsa”-tyyliin. Ja tämä tunteeton toimintahan minulta onnistuu.
Mutta, kuten todettua… On ne tunteet. Ja ne jos mitkä mutkistavat asioita. Tiijjasta tulee hemmetin ujo, kun pitäisi puhua tunteista. Olen sanonut inanalle muutamaan otteeseen pitäväni siitä. Yksi päivä huomasin (sen nanosekunnin liian myöhään), että sanoin ääneen inanaa kullaksi. Tänään liitin taasen viestin perään ”pidän sinusta, hyvää yötä rakas”-tyyppisen jutun. Ja kuinkas kävikään.
Vastaus viipyi, kunnes loppupeleissä kännykkä piippasi. Inanalta tuli viesti, joka kertoi inanan menevän hieman sanattomaksi näistä rakkaudentunnustuksista, tunteiden olevan molemminpuolisia ja inanan pitävän minusta päivä päivältä enemmän. Jep, oli mun vuoro olla sanaton.
Ja nyt mä pyörin sängyssä, mä olen ihan paskana. Hyvällä tavalla. Peloissani, mutta onnellinen. Äärimmäisen onnellinen. Onko ihanampaa kuin se, kun katsot toisen silmiin etkä voi olla hymyilemättä. Se, kun ajatteletkin toisen kosketusta niin perhoset alkavat pörräämään mahassasi. Se, kun toisen ääni saa kätesi hikoamaan ja tärisemään. Se, kun makaat toisen kainalossa, eikä sinulla ole murheita. On vain se merkityksellinen hetki, eikä muulla ole merkitystä.