Jaahas. Edellinen blogimerkintä 26.6.06, eli aivan hiukan aikaa sitten. Jos alkaisi tännekin taas rustaamaan, tuo päiväkirja kun täyttyy kuitenkin melkoisen hyvää vauhtia.
Tänään töissä oli niin totaalisen karmea päivä. Mukavaa oli aina kahteentoista asti, mutta sitten eräs toinen työntekijä alkoi aukoa turpaansa. Olin aivan hiiren hiljaa, mikä on melkoisen yllättävää käytöstä minulta. Mutta, kaikkein paras niin.
Olen tutustunut erääseen ihmiseen, ja tänään sitten ohimennen tuli maininneeksi siitä, kuinka vietti tänään aikaa lastensa kanssa. Minkä lasten?! Oli sitten jäänyt puolihuolimattomasti kaksi toukkaa mainitsematta minulle 😀 Tieto oli kuitenkin äärimmäisen positiivinen, se kertoo ihmisestä paljon. Ei niinkään se, että on äiti/isä vaan se, kuinka jälkikasvustaan puhuu. Positiivinen yllätys siis 🙂
Olen tänään erinäisten tapausten johdosta miettinyt nettideittailun syvintä olemusta (taas kerran). Mietintöjäni en yksityiskohtaisesti halua julkaista, lähinnä siksi että ne kohdistuvat ainoastaan pieneen joukkoon ihmisiä. Näin ollen yksittäisiä henkilöitä koskevien mietteideni yleistäminen vaatisi niin suuria ponnisteluja, että suoraan sanottuna en juuri nyt viitsi.
Kummallinen viikko kaikenkaikkiaan. Muun muassa eräs vanha tuttu kysyi voisiko tulla kahville, joka oli itseasiassa outoa. Tai ei, mutta en vain osannut odottaa sitä. Myös ”mulla on ollut sua ikävä”-tunnustukset ovat hämmentäneet minua männä viikolla. Mutta loppuviimeksi… Niillä ei ole minulle mitään merkitystä.
Muutenkin mennyt viikko [suomeksi siis viime viikko ja nämä kaksi päivää tätä viikoa] on mennyt kaikenlaisia kummia pohtiessa. Kaikkea ihmissuhteista kaloreiden kautta puheterapiaan 😀