Blaaah. On taas jäänyt tännekin kirjoittamatta.
Eilen tuli sitten käytyä ravintelissa pyllyä pyörittämässä. Mukavatahan siellä oli. Ajattelin kokeilla jotain uutta drinkkiä, ja niinpä ostin caipiroscan. Hyi helvata se oli pahaa! Jäi juomatta ja kaverin serkku litki sen. Kun sille ei enää laskenut, niin lykkäsi oman valkovenäläisensä loppuuehtoosta sitten mulle. Eli illan juomasaldona olikin kaksi hörppyä caipiroscaa, sosasolaa ja yksi valkovenäläinen.
Yöni sitten vietin valloissa, ihan ilman mitään seksuaalista viritystä. Viritykset tuntuu taas muutenkin olevan pahasti hakusessa. Minulla voisi mieluusti olla viritystä erään herrashenkilön suuntaan, mutta uskon että häntä asia kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Vanha viritys taas ilmoitti viime viikonloppuna, että ”Mä pidän susta, jollaintapaa”. Siis mitä helvettiä? Ei sen nyt näin pitänyt mennä, todellakaan. Se on mun ystävä, juu. Me harrastetaan seksiä satunnaisesti, juu. Me tykätään toisistamme jollaintapaa, ei sitten millään. Tää nyt ei tosiaankaan sovi kuvioon. Ei, ei, ei, ei, ei!
Multa on yks täti tuhat ja kaks kertaa kysynyt, että onko mun mahdollista ajatella meidän joskus seurustelevan. Aina mä olen asian kieltänyt. Ei, ei ole. Ei kummallakaan ole sellaisia ajatuksia tai tunteita. Eikä tule.
Samainen täti on myös varoitellut tästä. Koskaan hän ei ole tätä ”järjestelyä” halveksunut tai muuten kummeksunut, on vaan varoitellut että jossain vaiheessa saattaa tunteet ilmestyä kuvioihin. Tarkoittanut lähinnä mun ihastuvan tähän tyyppiin. Ja jälleen olen vakuutellut. Ei, ei siinä niin käy. En usko että on ikinä mahdollista.
Ja nyt sitten näin. Ainoa järkevä lause jonka saan aikaiseksi on, että ”Mitä vittua?” eikä siinäkään lauseessa ole mitään järkevää.
Ei, en mä tätä halua. Olen mieluummin se kilo paskaa kuin jollaintapaa.