Kotona, väsyttää, on krapula ja niin edelleen. Sitä tavallista tarinaa.
Istuin äsken junassa reilun pari tuntia ja kerta VR:n mainiot pistokkeet eivät taas kerran antaneet mitään virtaa, en ehtinyt matkan aikana tehdä juurikaan mitään muuta kuin siirtää kaiken viimeisten kahden vuorokauden aikana tallennetun video- ja kuvamateriaalin puhelimen muistikortilta koneelle. Sitä materiaalia kun tuli kokonaisuudessaan noin 1,2 gigatavua. Tulevaa koostetta odotellessa.
Junassa istui toisella puolella käytävää tummatukkainen tyttö, parin rivin päässä vastakkaiseen suuntaan istuen, jonkin sortin koulukirjaa alleviivaillen. Välillä tyttö tuijotteli allekirjoittanutta ja viimeisen puoli tuntia ennen omaa pääteasemaani tuijottelin vain takaisin, aivan kuin vain sattumalta. Aivan kuin kumpikaan ei missään nimessä olisi käsittänyt, että toinen on tietoinen tästä seikasta. Mua väsytti, panetti ja vain koko ajan kelasin, että miltähän se neiti näyttäisi alasti. No, minä jäin junasta pois ja tyttö jatkoi matkaa jonnekin, minne sitten ikinä.
Toissa päivänä lähdimme älyvapaiden cityläisten kanssa laivalle Tukholmaan ja tiesin kyllä melko hyvin entisten reissujen perusteella, että mitä odottaa. Ja odotukset kävivät toteen ja minulla oli myöskin erittäin mukavaa. Tietyllä tapaa ehkä mukavin laivareissu tähän mennessä, vaikka koko trippi olikin ihan puhtaasti pelkkää tissuttelua, mutta sepä se kaiketi se idea olikin. Toiset harrastelivat kaiketi jotain rivouksiakin, enhän minä, kun kiltti poika olen.
Mutta se, mitä minä en reissulta odottanut, oli se seikka, että jotain mielekästä tapahtui. Eräs tietty ihminen oli kaiketi päättänyt, että menneet ovat menneitä ja turhan takia on typerää ihmisiä inhota. Minä toki olin aivan samaa mieltä ja vaikka ehkä jossain määrin tämän erään ihmisen kanssa ei mitään sen suurempaa harmoniaa koskaan tulisikaan löytymään(eikä sille oikeastaan ole tarvettakaan), niin siltikin se ajatus, että skismat ovat menneitä juttuja ja kaikki voivat vain olla ja elää ilman, että pitäisi miettiä, että onko jotain hampaan kolossa, on oikein mainio juttu. Tälle kyseiselle ihmiselle toivon kuitenkin vain kaikkea hyvää.
Eli reissu meni oikein hyvin. Oli paljon bileitä, paljon olutta ja viskiä sekä fisua. Hiukan rivoa videomateriaalia ja siis myöskin sovinnon eleitä. Nyt minua väsyttää aivan törkeästi, mutta muuten fiilis on varsin leppoisa. Yritän vain koko ajan saada päästäni pois sen junassa istuneen tytön kasvot, koska olotila tosiaankin – taas kerran – on varsin eläimellinen.
Pienoinen ihme, että saan näinkin selkokielistä tekstiä juuri tällä hetkellä aikaiseksi.