……….

Varmaan sodin sitten omaa ajatustani vastaan, mutta menköön tämän kerran. City on addiktoiva paikka. Ilman sitä, ei olisi tapahtunut tiettyjä asioita, mutta myöskin sen vuoksi ehkä tietyt asiat menivät pieleen. Kyllä olen täällä, mutta elämässä voisi olla muutakin. Olisikohan aika miettiä ihan toden teolla sitä, mitä teen tulevaisuudessa ja sitten miettiä, että kenen kanssa. Kyllä. Vituttaa, väsyttää, ahdistaa, tuntuu siltä, että tulevaisuus on avoin, mutta voimia vaativa tulevaisuus. Kyllä se siitä. Poltin joo useammankin tupakan, mutta en huomen aamulla. En ole katkera, vain surullinen. Onko olemassa maailmassa asiaa, mikä on pahempi kuin se, että jotain rakastaa, mutta siihen ei saa vastakaikua. Minä olen sitä mieltä, että ei. Fyysinen väkivalta ja kipu on melko siedettävää henkiseen kipuun verrattuna. En ole vihainen, vain surullinen. Over and out. Ja niin, pysyn poissa suurimman osan ajasta. City ihan oikeasti addiktoi. Se on antanut paljon, mutta se on myöskin vienyt paljon. On helppo elää itsensä kanssa. Haluaisin tietää, miten jotkut ihmiset elävät myöskin jonkun toisen kanssa. Jotkut kun siinä tuntuvat myöskin onnistuvan. Niin ja ihan tosi, mitään laastareita en kaipaa.