Keksi mitään otsikkoa, vähänkö on tyhjä pää. Kirjoitin yhtä juttua jo jonkin matkaa, mutta sitten katkesi ajatus. Ehkä mä huomenna saan sen loppuun, tai sitten en. Tänään on kyllä ollut harvinaisen mitään tekemätön päivä. Mulla ei ole kahteen päivään töitä ja tosiaan tänään ei oikein tapahtunut mitään. Ainoa asia, mitä todella sain aikaiseksi, oli se, että kävin hoitamassa työvoimatoimistossa pari paperia. Sitten taas vaihteeksi mätettiin Haloa kaverilla illan suussa.
No, huomiseksi mulla onkin sitten jo ohjelmaa, tai siis mä järjestän sitä. Kaksi asiaa, eka mun pitää vaihtaa talvikumit autoon, kun eivät nuo kelit tuosta tunnu enää pahemmin lauhtuvan. Toinen on sitten se, että huomenna mä piirrän. En ole koskenutkaan mihinkään piirto- tai maalausvälineisiin liki kuukauteen. Saas nähdä, kun mulla olisi nyt tuo kamerakin, että josko saisi joskus napattua jonkin kuvankin. No, aika näyttää.
Mua kieltämättä välillä vähän stressaa nuo duunien epävarmuudet, mutta parempi kun ei mieti liikoja. Kuitenkin kun liksa vähän vähemmilläkin duuneilla riittää aivan mainiosti, tuntuu vain välillä niin turhauttavalta, jos on pidempiäkin jaksoja, ettei ole töitä, joskin niitä nyt kuitenkin pitäisi olla. Siihen vain tuossa jo ehti tottua niin hyvin rytmiin, että joka arkipäivä tietää tasan tarkkaan, että milloin herää ja mihin menee. No, minkäs teet. Toisaalta onpahan nyt sitten jotain omaakin aikaa. Pidän kyllä edelleen kiinni siitä ensi perjantaista, milloin aikaisintaan hommaan uuden salikortin. Kroppa tuntuu kyllä ihan hyvältä, mutta tiedän tasan tarkkaan, että se on pettävä fiilis. Siis siinä mielessä, että jos nyt lähtisin heti repimään ihan täysillä, niin jumissa se olisi taas. Lepo tekee ihan hyvää.
Kuun loppua odotellessa.