Joopa, ei jaksa muutakaan nyt rustailla, niin pistetäänpä tulille pari leffakommenttia…
[B]Fracture[/B], Ohjaus: Gregory Hoblit
Ted Crawford on huippuälykäs melko vanha mies. Vanha pitää mainita siksi, että hänellä on nuori vaimo. Ja sitten, kuten kuvaan kuluu, pettää tämä nuori vaimo miestään, hänen ollessaan työreissulla. Mutta mitäpä ei jäisi mieheltä huomaamatta. Mies tekee täydellisen murhan ja on täysin varma siitä, että kaikki kulkee hänen suunnitelmiensa mukaan.
Poliisit ovat ymmällään, kun ei murha-asetta löydy millään ja Ted, suunnitelmiensa mukaan tietenkin, manipuloi nuoren asianajajatähden vastapuolekseen, koska tiedostaa mielessään tämän heikkoudet ja kaiken lisäksi vielä puolustaa itse itseään ja hankkii samalla tuomarin sympatiatkin välillä puolelleen. Kaikki on tarkkaan suunniteltu. En sano, miten elokuva loppuu, koska spoilatahan en toki tahdo, mutta henkilökohtaisesti olin kuitenkin loppuratkaisuun hieman pettynyt.
Fracture alkaa toimivasti ja jouhevasti, muttei liian, ettei tule kuitenkaan liian hätäistä fiilistä. Elokuva pitää otteessaan ja syntyy jopa fiilis, että rainaa on todella nautittava katsella. Sellaista perinteistä juonen kehittelyä, joka tosiaankin pitää otteessaan. Anthony Hopkins pääosan esittäjänä on hyvä, vaikka tietyllä tapaa tulee fiilis, että mies on vain oma itsensä. Toki se on lumetta, koska enhän tiedä, millainen mies todellisuudessa on, mutta kuitenkin hieman tulee fiilis, että mies ei ole hommassa ihan täysillä mukana tai sitten vain tuollainen perusnäytteleminen on miehelle niin yksinkertaisen helppoa, kun onhan äijä noita rooleja tehnyt ties miten paljon. Se ei kuitenkaan tee leffasta huonoa eikä se edes häiritse, kuitenkin itselleni se jollain tapaa paistoi vain läpi. Täysin epäolennainen seikka sinänsä.
Kuten sanoin, leffa alkoi hyvin ja toimivasti ja se kestikin miltei loppuun saakka. Jollain tapaa koin samanlaista fiilistä elokuvan alkupuolella, kuin mitä aikanaan Prison Break – sarjan alkuvaiheissa, eli tästähän voi kehkeytyä vaikka ties mitä ja on vain odottava fiilis. Lopputekstien alkaessa kuitenkin tuli fiilis, että voi hitsi, olisin toivonut kuitenkin käyvän toisin. Se ei leffaa pilannut, mutta hieman se kuitenkin latisti kokonaisuutta. Se kai erottaa oikeasti legendaariset elokuvat näistä hyvistä elokuvista, koska ihan hyvä tämä oli.
Hopkins oli ehdoton nimitähti elokuvassa, muut näyttelijät olivat melko tuoretta kaartia ja varmaankin joistakin heistä saadaan kuulla tulevaisuudessa enemmänkin. Ei täysiä tuntemattomuuksia, mutta aika iso ero oli pääosamiehen ja muiden välillä. Tosin se voi johtua ihan siitäkin, että Hopkins on vain niin iso stara, mutta mitäpä mies sille voi?
3+/5
[B]Batman Begins[/B], Ohjaus: Christopher Nolan
En ole koskaan ollut järin innostunut Batmanista. Sen voi jo huomata siitäkin, että vasta nyt katsoin tämänkin rainan, kun se kerta hd-dvd:llä minulle tarjoiltiin isolla screenillä. Tim Burton teki aikoinaan pari ihan mukiinmenevää rainaa aiheesta ja Joel Schumacher sitten vähän ilmeisesti kuin rahan perässä teki pari aika purukumimaista jatko-osaa vielä. Mutta siis jollain tapaa se olisi ollut minulle ihan se ja sama, kuka niitä olisi ohjaillut, kun aihe on mitä on.
Batman Begins oli hieman erilainen, kuin odotin. Se oli itse asiassa parempi, kuin toivoinkaan. Leffahan siis kertoo Bruce Waynen tarinan alusta asti ja siis toki astuu Burtonin ensimmäisen leffan varpaille ja mielestäni hyvin astuukin. On minun pakko todeta, että huomioimatta nykyajan erikoistehosteitakin, oli tämä parempi. Jollain tapaa raadollisempi. Kyllähän tässä lähestymistapa tuohon sankarihahmoon olikin erilainen kuin mitä aiemmin on ollut ja siitä tyylistä kyllä pidin.
Christian Bale Batmanina oli hyvä, ei mitenkään loistokas, mutta hyvä. Minulla oli tosin melko suuria odotuksia miehelle, koska olen hänen aiemmista suorituksistaan pitänyt paljonkin enkä kaikista vähiten American Psycossa aikanaan. Kuitenkin kun miehellä oli lepakkomiehen maski päässä ja hän matalalla alter egonsa äänellä kovisteli pahiksia, ei voinut tulla mieleen ne kaikki aiemmat Batman -elokuvat. Jollain tapaa kuitenkaan mikään ei niissä hetkissä ollut muuttunut. Batman on Batman ja aina yhtä lailla tylsä hahmo ja hieman koominen. Ei aivan täysin auta, vaikka miten olisi miestä kuvattu Kiinassa harjoittelemassa kaiken maailman tappotekniikoita ja mielen hallintaa. Ehkä tästä aiheesta ei vain millään saa sitten minulle täysin uppoavaa leffaa, vaikka ehkä nyt oli päästy jo melko lähelle sitä, mitä siitä voisi edes olettaa saavan. Kohta ilmestyvää jatko-osaa ei ehkä tarvitse odotella aivan näin kauan minulle katsottavaksi. Koska kyllä tämä nyt paras Batman -filmatisointi oli, mitä on koskaan tehty, sori vaan Burtonin Timille, miehelle, jonka ylistystä en ole koskaan muulloinkaan oikein ymmärtänyt.